tag:blogger.com,1999:blog-7121776046407779322024-03-13T06:14:30.737+02:00SateenkaarellaEhttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.comBlogger70125tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-64610294854727753182012-05-12T12:57:00.000+03:002012-05-12T12:59:49.735+03:00Somewhere over the rainbow...Kuten varmaan jo päivitystahdista on voinut päätellä, blogi on nyt vähintäänkin tauolla. Hyvin mahdollista on että tauko johtaa myös kokonaan lopettamiseen.<br />
<br />
Tämä blogi oli ensisijaisesti minulle paikka kirjoittaa ajatuksistani homokulttuuria ja homoille suunnattua viihdettä kohtaan. Tarve tällaiseen keskusteluun on jatkuvasti vähentynyt, enkä koe että minulla olisi enää juurikaan sanottavaa. Päivityksen aiheita on ollut yhä vaikeampaa keksiä ja olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa keskustella näistä aiheista ihan face-to-face.<br />
<br />
En silti halua lyödä lappua luukulle aivan kokonaan, saattaa olla että jossain vaiheessa blogi tekee paluun. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu tältä. Kiitoksia kaikille lukijoille ja pistäytykää joskus katsomassa, josko vaikka meno vielä sittenkin jatkuisi!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-23324828023515571882012-03-08T11:54:00.001+02:002012-03-08T11:54:57.933+02:008.3.2012Ihanaa naistenpäivää kaikille naiseuden itsestään löytäneille!<br />
(Mitä naiseus sitten ikinä onkaan)<br />
<br />
<br />
Naistenpäivän juuret ovat poliittiset, harmi että sitä on vaikeaa nähdä enää nykyään ruusujen ja suklaakonvehtien täyttäessä päivän. Eihän niissäkään toki mitään vikaa ole, mutta pieni meteli ja kapina olisi kyllä paikallaan. Naistenpäivä on muutakin kuin tekosyy naisille vaatia prinsessakohtelua. <br />
<br />
Maailmassa on edelleen kolkkia, joissa naisten oikeudet ovat todella surkeassa jamassa, eikä tämä Suomikaan tasa-arvon mallimaa ole. Oma panokseni tähän taistoon tämän päivän osalta toistaiseksi ainakin jää tämän linkin tasolle: <a href="http://www.amnesty.fi/vetoomukset/jemenin-kunnioitettava-naisten-oikeuksia">http://www.amnesty.fi/vetoomukset/jemenin-kunnioitettava-naisten-oikeuksia</a><br />
<br />
Ajatuksia minussa tänään herätti tämä havainto. Kun kirjoittaa Googlen kuvahakuun sanan <i>woman</i>, ensimmäinen hakutulos on tämä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cdn.screenrant.com/wp-content/uploads/megan-fox-wonder-woman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://cdn.screenrant.com/wp-content/uploads/megan-fox-wonder-woman.jpg" width="231" /></a></div>
<br />
Kun kirjoittaa sanan <i>nainen</i>, ensimmäinen hakutulos on tämä:<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/1maanantai/seksuaalisuus/seksologi/719010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/1maanantai/seksuaalisuus/seksologi/719010.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Mitä yhtäläisyyksiä näistä kuvista löytyykään? Miksi en ole yllättynyt? Mitä tämä kertoo siitä miten naiseus kulttuurissamme nähdään?<br />
<br />Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-69550015812082503482012-03-04T11:33:00.000+02:002012-03-08T13:52:33.779+02:00Herkkua netistä<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Nettikaupat ovat ihmisen pelastus ja
tuho. Kaikki se kiinnostava, ennen niin saavuttamaton materiaali on
vain klikkauksien päässä. Varsinkin kun on kiinnostunut
marginaalissa elävästä tavarasta, netti tuo elämään aivan uusia
ulottuvuuksia. Ja sehän tietää hyvää budjetille.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.marshall.edu/LIBRARY/bannedbooks/Images/wholelesbiansexbook.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://www.marshall.edu/LIBRARY/bannedbooks/Images/wholelesbiansexbook.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tilasin Adlibrikseltä kirjan,
jollaisesta olen aiemmin uskaltanut vain haaveilla. The Whole Lesbian
Sex Book. Felice Newman on kirjottanut lähes neljä sataa sivuisen
teoksen, joka sisältää oikeastaan kaiken mitä lesboseksistä
tulee tietää. Suomeksi tällaista teosta ei tosin löydy edes
netistä, mutta Newmanin englanti on helppolukuista ja selkeää.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kirja sisältää kaikkea seksin
henkisestä puolesta konkreettisiin suuseksiohjeisiin asti. Kirjan
ote on mukaansatempaava, se kehottaa kuuntelemaan ja tutkiskelemaan mistä itse pitää. Ja tietenkin nauttimaan seksistä, omilla ehdoilla.
Naisten välinen seksi ei kirjassa esiinny pelkkänä
cis-sukupuolisten naisten välisenä seksinä, vaan myös
transihmiset on huomioitu. Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajat eivät
myöskään ole jäykät, tässäkin Newman korostaa omaa kokemusta:
hänen mielestään lesbot voivat aivan hyvin harrastaa seksiä myös
miesten kanssa ja silti mieltää identiteetikseen lesbouden.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ainoa osio, joka kirjassa aiheutti
minussa hämmennystä oli turvaseksi. On aivan loistavaa, että
tietoutta lesboseksin riskeistä jaetaan ja opetetaan miten voi
harrastaa turvallisempaa seksiä. Kuitenkin mielestäni aivan
maalaisjärjellä ajateltuna mennään liiallisuuksiin, jos aina
toisen alapäätä koskiessa tulisi vetää kumihanska käteen.
Kehoitetaanko heteromiehiä kumihanskoittamaan kätensä ennen kuin
koskevat naisen vaginaan?
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Muuten The Whole Lesbian Sex Book, saa
minulta lähes ainoastaan kiitosta. Kirjassa on muutamia
mustavalkoisia piirroskuvia, ne ovat kivoja, mutta niitä voisi olla
enemmänkin. Plussaa siitä että kuvissa esiintyy kaikennäköisiä
ja -kokoisia naisia! Huolimatta välillä hieman osoittelevasta ja
mutkat suoristavasta amerikkalaisesta esitystavasta, teoksessa on
aikalailla kaikki mitä pitääkin. Tämän kirjan haluaisin jokaisen
lesbon lukevan.
</div>Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-34965729567437715332012-02-26T19:14:00.001+02:002012-02-26T19:16:52.329+02:00Viikonlopun viihdyttäjät<a href="http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/1/4/7/saha/kirjasampo/0_-4002079000077575739.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/1/4/7/saha/kirjasampo/0_-4002079000077575739.jpg" width="190" /></a>Luin pitkästä aikaa dekkarin; Barbara Wilsonin Kaulapantamurhat. En ole rikostarinodien suuri ystävä, mutta lomalukemisena nautin Wilsonin teoksesta. Kaulapantamurhissa henkilökaarti koostuu lähinnä naisia rakastavista naisista, jotka ovat lähes kaikki feministisesti aktiivisia. Romaanin juoni kiertyy Yhdysvalloissa 80-luvulla käytyyn keskusteluun feminismin ja pornografian suhteesta ja keskeisenä tapahtuma käytetään feminististä seminaaria. Tällainen akateeminen, kenties lievästi elitistinenkin, kehys tuo romaanille mukavaa lisämaustetta.<br />
<br />
Genressään Kaulapantamurhat pärjää, muttei millään tavalla loista. Murhaajan paljastuminen ei liiemmin nostata tunteita, eikä hänen etsintänsä kohota verenpainetta. Romanin kiinnostavimmaksi anniksi nouseekin tuon ajan feministisen keskustelun valottaminen. Eri hahmojen kautta kaikki kannat käydään juurta jaksaen läpi. Näin ollen romaani onkin oiva ja helppo tapa omaksua erilaisia feministisiä näkemyksiä pornoon. Pyyhkeitä antaisin teokselle myös romantiikan ja erotiikan puutteesta, jotka ainakin minulle ovat olennainen osa viihdekirjallisuutta. Kansikuva on myös yksi kamalimmista, mitä olen koskaan nähnyt! Wilson on julkaissut myös muita lesbisiä dekkareita, saattaa olla etsin niitäkin jatkossa käsiini.<br />
<br />
Suomi valitsi eilen itselleen vuoden 2012 Euroviisuedustajan, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen. Ei Pernilla Karlsson huono ole, mutta tylsä ja tavanomainen. Stigillä olisi ollut mahdollisuus naurattaa humaanisti ja Kaisa Vala olisi tuonut hieman outoutta ja säihkettä. Pernilla tyytyy uimaan tyynillä vesillä, kauniisti kylläkin, mutta niin ennalta-arvattavasti että se vain nukuttaa. Noh, enpä ole juuri koskaan saanut suosikkiani suurelle lavalle, joten minulle Suomen karsinnat ovat vasta virittäytymistä kevään showhun. Tällä kertaa täytyy antaa kiitosta YLElle, UMK oli juuri niin Euroviisumainen kuin toivoa saattaa. Mahtipontiset välinumerot ja ohjelman venyttäminen ovat sitä aitoa Euroviisumeininkiä. Fiilis kattoon, jeah!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-17149274194646358982012-02-23T18:28:00.000+02:002012-03-04T11:35:05.633+02:00TapahtuuHiljaista on ollut mutta ensi kuussa ei ole!<br />
<br />
Tampere Film Festival 7.-11.3.2012 tuo joukon queer-aiheisia lyhytelokuvia iloksemme. Luvassa on kolme eri näytöstä, joissa kaikissa on useampia yksittäisiä elokuvia. <a href="http://www.tamperefilmfestival.fi/site/index.php?page=queerscenes">Queerscenesilta</a> sopii siis odottaa paljon!<br />
<br />
Filkkareiden vanavedessä Tampereelle rantautuu myös <a href="http://www.tamperefilmfestival.fi/site/index.php?page=festariklubit">Discordia-klubi</a>, johon saapuu DJ Berliinistä asti. Mukana myös muita queer-henkisiä tiskijukkia ja muutenkin mahtavaa meininkiä.<br />
<br />
Tampereen Vasemmistonuoret järjestävät loppukuusta oman <a href="https://www.facebook.com/events/392942760720306/">avioliittolakitapahtumansa</a>. Silvia Modig (aaaah!) ja stand up koomikko Tomi Walamies puhuvat aiheesta Minibaarissa 30.3.<br />
<br />
Sananen vielä Pekka Haavistosta: onneksi maniasta on toivuttu. Täytyy sanoa, että vaikka kuinka kannatinkin Pekkaa täysin rinnoin, kaikki se hype ja hehkutus pisti jossain vaiheessa jo ärsyttämään. Katsellaan sitten kuuden vuoden kuluttua uudelleen.<br />
<br />Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-64975127279172139162012-01-27T22:36:00.000+02:002012-01-27T22:36:47.527+02:00Sugar RushVaaliuupumus. Ja paha sellainen. Myrskyn silmässä ollaan taas, ystävät. Menisivätpä nämä viimeiset päivät nopeasti ja äänestäisimme uuden presidentin, mitä todennäköisemmin heteron sellaisen, ja saisimme taas olla rauhassa.<br />
<br />
Tällaisen masennuksen ja apatian keskelle tarvitaan jotain pirteää ja raikasta. Sitä meille tarjoilee brittien nuorille tehty mainio tv-sarja Sugar Rush. Kyseessä on tyypillisellä brittihuumorilla kyllästetty viihdepaketti, jossa pääossassa on teini-ikäinen lesboidentiteettiinsä heräävä Kim sekä hänen lievästi eriskummallinen perheensä. Sarjan nimi Sugar Rush viittaa Kimin parhaaseen ystävään Sugariin, johon tyttö on korviaan myöten rakastunut. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i2.listal.com/image/1480581/600full-sugar-rush-photo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="290" src="http://i2.listal.com/image/1480581/600full-sugar-rush-photo.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Sarjan jaksot ovat mukavan napakoita kokonaisuuksia, joiden huumori jaksaa kantaa. Kuitenkin mukaan on mahtunut myös paljon draamallisia aineksia ja sarjassa käsitellään teineille tyypillisiä identiteetti- ja rakkausaiheita. Kuitenkin nämä (iänikuiset) aiheet on käsitelty miellyttävän tuoreesti. Erityisen ilahtunut olin päätarinalinjasta; voisi kuvitella että hyvinkin monelle hlbt-nuorelle on tyypillistä ihastuminen parhaaseen ystäväänsä (joka on hetero). Elämänmakuisuutta ja hyvää musiikkia, huolella rakennetut henkilöhahmot ja ripaus outoutta hyvillä näyttelijöillä höystettynä. Siinä kaikki mitä hyvältä viihteeltä vaadin!<br />
<br />
Sugar Rushista saa sen lupaamaan sokerihumalan. Suosittelen ahdistukseen ja mielen synkkyyteen!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-25542720444377511142012-01-20T13:44:00.003+02:002012-01-27T22:18:52.221+02:00Mietteitä presidentinvaaleistaSunnuntaina on jännittävä päivä. Voisiko olla niin että presidentinvaalien toiselle kierrokselle pääsisi HOMO?<br />
<br />
Olen seurannut Pekka Haaviston kampanjaa ilolla. Hän on asiallinen silloin kun pitää, mutta uskaltaa myös erottua joukosta. Uskon että visiitti Viitasaarelle oli aivan puhtaasti mediatemppu (kerrankin olen Soinin kanssa samaa mieltä), mutta todella hyvä sellainen. Haavisto ei ole missään vaiheessa yrittänyt peitellä homouttaan, vaan ottanut siitä jopa ilon irti. Suorastaan rakastin Jarlan piirtämää "Kakkonen on ykkönen" -sarjakuvaa.<br />
<br />
Viimeisin haloo on noussut Paavo Väyrysen kieltämättä ajatuksia herättävästä vaalimainoksesta, jossa on hän sanoo: "Kyllä talossa pitää isäntä olla. Niin, niin ja emäntä". Hän viittaa toki Paavo & Vuokko -mukiin, mutta alatekstinä kuuluu selkeästi heteronormatiivisen yhteiskunnan ääni. Haaviston vastaus tähän on että "parhaassa talossa isäntiä on kaksi".<br />
<br />
Jostain systä odotin tuolta harmaalta mieheltä homoutta maton alle lakaisevaa kampanjaa, mutta näin ei onneksi ole ollut. Gallup-suosio on hiljalleen lähtenyt nousuun ja voi olla sunnuntaina hurrataan. Sitä toivoisin kovasti, sillä kampanja on totisesti ollut hyvin suunniteltu. Suureen yleisöön vetoava, muttei silti homoidentiteettiä häivyttävä. Islannissa on lesbo pääministeri, ei se siis mahdotonta ole.<br />
<br />
Kuitenkin vielä hieman lisää miettimisen aihetta: <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://towleroad.typepad.com/photos/uncategorized/2007/12/17/dyke.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://towleroad.typepad.com/photos/uncategorized/2007/12/17/dyke.jpg" width="560" /></a></div>
Tekstin on laatinut lesbofeministisen Fierce Pussy -ryhmän jäsen
taiteilija Zoe Leonard vuonna 1992, Yhdysvaltojen presidenttivaalien
alla. Huomenna Helsingissä järjestetään tempaus, jossa tätä tekstiä luetaan julkisesti. https://www.facebook.com/events/248150271922994/<br />
<br />
Loppuun vielä toinen poliittinen tapahtumavinkki Tampereelta. <a href="http://tampereenvihreat.fi/wp/2012/01/16/mihin-unohtui-tasa-arvoinen-avioliittolaki-keskustelutilaisuus/">Mihin unohtui tasa-arvoinen avioliittolaki -keskustelutielaisuus</a> 13.2.2011 klo 18 Werstaan auditoriossa. Järjestäjinä Tampereen Vihreät Naiset, Tampereen Vihreät sekä Tampereen SETA.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-46258506472074423812012-01-08T16:48:00.002+02:002012-01-08T16:57:37.046+02:002012Polkaistaanpa sitten vuosi 2012 käyntiin! Toivottavasti tästä vuodesta tulee valoisa ja monimuotoinen täynnä kauniita asioita. Herttainen liibalaabailu sikseen ja asiaan.<br />
<br />
Oma vuoteni vaihtui uuteen Berliinissä. Joskus täytyy mennä kauemmas tietääkseen mistä kaikesta jää paitsi. Berliinissä on homomuseo. Berliinissä on sateenkaarilippuja kaduilla. Berliinissä on enemmän homobaareja kuin koko Suomessa. Ja se fiilis! Yhyy, itken ja valitan. Toki tiedän että tässä on osittain ihan asukasluvusta kyse, mutta jotain maagista Berliinissä on.<br />
<br />
Uuden vuoden kunniaksi päätin tehdä pienen listan siitä mitä toivoisin tulevalta vuodelta. Toiveet eivät ole tärkeysjärjestyksessä. <br />
<br />
TOIVON:<br />
1) tasa-arvoisen avioliittolain<br />
2) naisille suunnatun pienen ja kodikkaan anniskeluravintolan Tampereen keskustaan<br />
3) ettei Timo Soinista tule Suomen presidenttiä<br />
4) että Perussuomalaisten kannatus romahtaa<br />
5) <b>suuren</b> ja <b>äänekkään</b> mielenosoituksen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustamiseksi<br />
6) jonkun suomalaisen huippu-urheilijan tulevan ulos kaapista<br />
7) teattereihin laajaan levitykseen henkeäsalpaavan upean kotimaisen elokuva, jossa on pääosissa seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä<br />
8) Ninja for men -asusteliikkeen myös Tampereelle<br />
9) että Suomi menestyy Euroviisuissa<br />
10) että homoseksuaalisuus poistetaan kaikkialla maailmassa rikoslaista ja tautiluokituksistaEhttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-40809459411323918872011-12-24T15:14:00.000+02:002011-12-24T15:25:27.343+02:00Joulua!Olen nyt jo uupunut. Maaseudulla on omat hyvät puolensa, mutta avarakatseisuus ei kuulu niihin. Olen ollut nyt muutaman päivän täällä tuppukylässä ja koetan jotenkin pitää itseni järjissäni kuluttamalla massoittain homokulttuuria.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.suomitranslation.com/wp-content/uploads/2011/09/1304408515_valoavaloavaloa.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://www.suomitranslation.com/wp-content/uploads/2011/09/1304408515_valoavaloavaloa.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva<a href="http://www.suomitranslation.com/wp-content/uploads/2011/09/1304408515_valoavaloavaloa.jpg"> täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Aloitin joulun lukemalla Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior -voittajan, Valoa valoa valoa. (Se hyvä puoli pikkukylissä on, että niiden kirjastoista löytyy usein uutuudet helpommin kuin isoista cityistä!) Romaani oli lyyrinen, kuten Huotariselta sopii odottaakin ja myös hänen taustansa kirjoittamisenopettajana näkyi romaanissa voimakkaasti. Valoa valoa valoa on hieno teos, joka uppoaa varmaasti niin nuoreen kuin vähän vanhempaankin lukijaan. Nuortenkirjastatusta ei siis kannata lainkaan pelästyä!<br />
<br />
Teos on kaunis ja riipaiseva kertomus ensirakkaudesta, tyttöyttä turhaan korostamatta. Sukupuoli on tarinan synkkääkin synkempien kuolemasävyjen rinnalla vain kuriositeetti. Koko paketti pysyi todella hyvin kasassa, vaikka mukaan oli heitetty jos jonkinlaista modernista runoudesta tuttua kokeilevuutta. Rakenne on lukijaa puhuttelevan metafiktiivinen ja sekin toimii, alun hapuiluista huolimatta. Kieli helisee ja välkehtii, mutta välttää helmasynnin: se ei tee tyttöjen välisestä rakkaudesta särkyvää ja herkkää vain sen takia että he ovat molemmat tyttöjä. Pikemminkin se tulee siitä että he ovat molemmat nuoria. Todellisuuden tasoja rikotaan ihanasti, niin että tärkeimmäksi jää tunne, ydinräjähdys ja valo. <br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://ecx.images-amazon.com/images/I/51R0AFMNS0L._SL500_AA300_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://ecx.images-amazon.com/images/I/51R0AFMNS0L._SL500_AA300_.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://www.amazon.com/Adventures-Priscilla-Queen-Desert/dp/0792843983">täältä</a>. </td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_883250911"></span><span id="goog_883250912"></span>Tänään jatkoin katsomalla elokuvan Priscilla - aavikon kuningatar. Suositeltava ja piristävä Hollywood-raina lähinnä aihepiirinsä puolesta. Leffa kertoo kolmesta drag queenista matkalla aavikon halki. Perinteinen roadmovie, jossa on kuitenkin kaikki sateenkaaren värit mukana. Kauniita pukuja, upeita maskeerauksia ja loistavaa näyttelijäntyötä. Veikeää viihdettä siis. Todellisuuspakoa tämän lumettoman talvimaiseman keskelle.<br />
<br />
Kirjastosta löytyi myös Teemu Keskisarjan Kyynelten kallio - kertomuksia seksistä ja väkivallasta, joka antaa osansa suomalaiseen hlbt-historiankirjoitukseen. Keksisarja kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti keskiajasta, lähinnä oikeudenkäyntipöytäkirjoihin perustuen ja yksittäisten ihmisten kohtaloista puhuen. Luin kirjasta vain luvun, joka käsitteli sateenkaarikansaa. Sinänsä mielenkiintoiset löydökset jäivät oikeastaan vain löydöksiksi, sillä aineiston tulkinnassa olisi mielestäni voinut olla queer-sensitiivisempi. Vaikka Keskisarja toteaakin ettei meidän aikamme käsitteitä voi suoraan siirtää historiaan, hän ikään kuin jättää pohdinnan siihen eikä innostu sen enempää problematisoimaan käsitteiden valtaa muokata maailmaa ja kulttuuria. Hänellä tuntuu myös olevan ongelma sukupuolen ja seksuaalisuuden sekoittamisessa toisiinsa.<br />
<br />
Soundtrackina tämän pitkän joulupostauksen kirjoittamisessa toimi tämä biisi:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/y0LO6v43YCo?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
Näiden ihanien queer-kaksosten siivittämä toivotan hyvää joulua teille kaikille! Katsotaan ehdinkö bloggailemaan vielä ennen vuoden vaihdetta. Jos en, seuraava postaus koskeekin sitten varmaan Berliiniä! Ah, maailman homopääkaupunki, täältä tullaan!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-9049694966528973712011-12-20T21:18:00.000+02:002011-12-20T21:21:09.462+02:00Sateenkaarella loves Kajsa Bergqvist!Upeaa Kajsa!<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.iaaf.org/mm/photo/competitions/worldchampionships/31143_w400xh600.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://www.iaaf.org/mm/photo/competitions/worldchampionships/31143_w400xh600.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kajsa Bergqvist, kuva <a href="http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=35515.html">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kajsa Bergqvist, huippukorkeushyppääjä, on <a href="http://www.iltasanomat.fi/yleisurheilu/erosi-miehestaan-helmikuussa---nyt-maailmanmestari-tuli-ulos-kaapista/art-1288436747178.html">tullut ulos kaapista</a>. Ihailtavaa toimintaa ja aloin heti fantasioida siitä, että joku tekisi Suomessa samat. Mieluiten joku supermenestynyt ja arvostettu urheilija. Miksi musta kuitenkin tuntuu että tähän menee vielä aikaa?<br />
<br />
Erehdyin sitten samalla uutista bongatessani lukemaan nettikommentit aiheeseen. Joku älypää taas osoitti suvaitsevaisuutensa kehumalla sitä miten seksikästä on kun kaksi naista on yhdessä. (Joo, siinä sun heteroseksistisessä maailmassa, aivan.) Toinen taas kommentoi tähän, ettei pysty ymmärtämään moista, eikä ymmärrä miksi mies ei kiinnostuisi "todellisista naisista". (Niin, minäkin olen todella todella vaillinainen nainen ja hämmentynyt yms. ja kaipaan vaan eheytysjärjestöjen apua ja "<a href="http://www.aslan.fi/elavat-vedet">paluuta todelliseen feminiinisyyteen</a>".)<br />
<br />
Muistuupa mieleeni lisäksi tapaus vuodelta 2008, kun eräs miespuolinen tuttavani totesi minulle päin naamaa lesbojen olevan naisten tuhlausta.<br />
<br />
Että nyt sinä ihana, vino, suomalainen urheilija. Raota sitä kaappia ja tee minut onnelliseksi!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-41608198833651076582011-12-17T00:33:00.001+02:002011-12-17T00:33:33.704+02:00Hotellihuone, kaksi naista ja paljasta pintaaLoving strangers, loving strangers..... tiditidiii<br />
<br />
Argh. Odotin vähän enemmän. Sain suosittelun katsoa elokuvan <a href="http://www.imdb.com/title/tt1263750/">Room in Rome</a>, joka on lesbinen leffa yhdestä yöstä roomalaisessa hotellissa. Toista pääosaa näyttelee ihana Elena Anaya, Pedro Almodóvarin uusimmastakin tuttu kuvankaunis nainen. <br />
<br />
Leffassa olikin sitten pielessä lähes kaikki muu paitsi Anaya. Käsikirjoitus oli heppoinen ja kliseinen ja voisin melkein lyödä vetoa että sen takaa löytyy pehmopornoelokuvia liikaa tuijottanut heteromies. Naiset olivat lähes koko leffan ajan alasti ja vaikka yleensä naisfiguuri silmääni hiveleekin, nyt mentiin jo pitkälle. Elokuvassa kaikki tuntui tapahtuvan sen ehdoilla, missä asennoissa naiset näyttäisivät mahdollisimman kauniilta, he olivat kuin patsaita, joita aseteltiin eri asentoihin. Kamera hyväili jatkuvasti pehmeästi valaistuja vartaloita ja pakollinen suihkukohtauskin oli mukana. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/_NkHGlMpVtMI/TNCWegX8WhI/AAAAAAAAFek/7TBrCg7-73g/s1600/room+in+rome+02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="176" src="http://2.bp.blogspot.com/_NkHGlMpVtMI/TNCWegX8WhI/AAAAAAAAFek/7TBrCg7-73g/s400/room+in+rome+02.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://2.bp.blogspot.com/_NkHGlMpVtMI/TNCWegX8WhI/AAAAAAAAFek/7TBrCg7-73g/s1600/room+in+rome+02.jpg">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pöyristyttävää oli myös seksuaalisuuden käsittely; seksikohtaukset olivat täysin teennäisiä, eivätkä herättäneet fiiliksen poikastakaan upeista näyttelijöistä huolimatta. Lesboudelle myös kovasti etsiskeltiin syitä eikä pakollisilta mieskuvioiltakaan vältytty. Naisten seksikkyyttä korostettiin myös heidän äidinkielillään, toinen puhui espanjaa ja toinen venäjää. Eikä näiden kielten sensuellia potentiaalia todellakaan jätetty hyödyntämättä.<br />
<br />
Kaameuden kruunasi soundtrack, joka koostui jonkinnäköisestä oopperasta ja rasittavasta laulusta, jossa hoettiin jatkuvasti "Loving strangers, loving strangers". Kappaleen soidessa viidettä kertaa peitin korvani. <br />
<br />
Suurin synti, johon leffassa mielestäni sorrutiin oli kuitenkin lesbouden esittäminen jonain taiteellisena, herkkänä ja hauraana, melodramaattisena. Itse en kestä tuollaista näkemystä lainkaan eikä se vastaa minun todellisuuttani. <br />
<br />
Toisen katsojan silmissä tämä kaikki näyttää vain uskomattoman kauniilta, eroottiselta ja taiteelliselta, eivätkä he näe siinä mitään feikkiä tai ärsyttävää.<br />
<br />
Tsekkaa leffa ja valitse leirisi!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-83118011184922862012011-12-12T12:23:00.000+02:002011-12-12T12:24:00.919+02:00SilmänruokaaHassu sattuma, että hetki sen jälkeen kun linkkasin tänne sen Madonnan videon, satuin näkemään Voicelta Anna Abreun uusimman tuotoksen. Melkoiset Madonna-vaikutteet on tähän "eroottiseen" nunnaluostarivideoon kerätty. Mutta hei, täytyy silti myöntää, että jotain kuumaa on kyllä tuossa lopun mimmissä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://2.gvt0.com/vi/_e_RuSi28SI/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/_e_RuSi28SI&fs=1&source=uds" />
<param name="bgcolor" value="#FFFFFF" />
<embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/_e_RuSi28SI&fs=1&source=uds" type="application/x-shockwave-flash"></embed></object></div>
<br />
<br />
Viikonloppu meni tavoistani poiketen penkkiurheillessa. Mitäh? Kyseessä olivat salibandyn naisten MM-kisat ja karvas hopea. Salibandy on hieno laji, ei turhia varusteita, jotka peittäisivät näkymät. Kyllä kunnon kulttuurisnobinkin täytyy välillä saada kuolata hikisiä pelaajia. Aijai, taas oli yksi ylitse muiden, mutta jätän henkilöllisyyden tällä kertaa arvoitukseksi.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-83354747523836570072011-12-04T19:44:00.001+02:002011-12-04T19:52:35.257+02:00Mitä ihmettä tapahtui NHL:lle?<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Viimeksi kirjoitin Normihomolehdestä
alkuvuodesta.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Paljon on muuttunut sitten helmikuun.
Upeaa, että NHL ylipäätään ilmestyy edelleen ja ulkoasu hivelee
silmää samalla tavalla kuin aiemmin. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mutta. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mitään muuta siinä
ei tunnukaan enää olevan. NHL:llä olisi kaikki maailman
mahdollisuudet ja potentiaali olla poliittinen, räiskyvä ja
räyhäävä. Se voisi puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, tehdä
kiinnostavaa journalismia queerista näkökulmasta. Kyseenalaistaa normeja
ja ravistella totunnaisia käsityksiä, antaa ajattelemisen aihetta pidemmäksi aikaa meille
kaikille.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mitä tekee NHL? Lehti on täynnä
kuvia, julkkiksia, hassunhauskoja tsoukkeja ja listoja. Lyhyttä
tekstin pätkää siellä täällä, eikä missään jutussa
syvennytä kunnolla oikein mihinkään. Mihin tällä oikein
pyritään? Esittelemään homokulttuurin eri puolia mahdollisimman
helposti ja nopeasti? Värikkäästi ja <i>kiltisti</i>. Useimpiin NHL:n sivuihin riittää yksi
vilkaisu – ja lehti roskiin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Uusimmassa numerossa ei ollut minulle
oikeastaan mitään. Hei pliis, joku Teuvo Loman isoimpana
henkilöhaastatteluna, NikoLa ja Linnea Von Kattendam samassa
numerossa (eikä edes samassa jutussa, eikö mee jo vähän yli?),
sirpaleinen kuvajuttu Roller Derbystä (kuvat niin pieniä, ettei
niistä saa oikein mitään käsitystä) ja viisi ladyboyta samalla
aukeamalla. Paljon mieluummin olisin lukenut yhdestä enemmän kuin
vähän viidestä. Oikeastaan ainoa kiinnostava juttu oli DTM-emosta
Ritu Suomisesta. Siitäkin tosin jäi sellainen olo, että artikkeli
olisi voinut jatkua vielä toiselle sivulle.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vähän väriä kuvista teksteihin ja
olen taas tyytyväinen.</div>Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-20386570831118442722011-12-03T20:23:00.001+02:002011-12-03T20:26:30.875+02:00Lauantai-illan toivotut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/ESxJJK3QsnM?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
Madonna: Justify my love<br />
<br />
1990-luvulla on tehty tällaisiakin musavideoita. Tsekatkaa kiinnostava androgyynimeininki ja muutenkin mielikuvituksen varaan jätettävät kohdat. Taas jätetään kivasti tilaa epäheterolle katseelle!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-41841970355919454922011-11-27T21:41:00.001+02:002011-11-27T22:23:25.296+02:00Sairaan hyvää sarjakuvaaTuntuu, että viime aikoina kaikki kirjoittamani kulttuurimerkinnät ovat olleet järkyttävän positiivisia, kehuvia, jopa ylistäviä. Enkö enää törmää huonoon kulttuuriin vai enkö huomaa näitä kehnompia tuotteita? Ehkä en halua suomia ketään täällä blogissani? No, oli miten oli täältä niitä taas tulee. Nimittäin kehuja.<br />
<br />
Kohteena on tällä kertaa tamperelainen (oi kyllä, Manse rulaa!) sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo. Lainasin kirjastosta Takalon albumit Kehä, Tuuli ja myrsky sekä Jää. Rakastuin ensi silmäyksellä Takalon piirrosjälkeen ja kuvalliseen ilmaisuun, joilla hän onnistuu kertomaan yhdessä ruudussa enemmän kuin sanat koskaan. Se miten henkilöiden ilmeillä ja katseilla kuljetettiin tarinaa oli ensiluokkaista. Tykästyin myös harmaaseen värimaailmaan.<br />
<br />
Mutta ennen kaikkea Takalon tarinoissa estradille nousee maailmankuva ja arvomaailma. Kerrankin feminismiä ei peitellä eikä hävetä. Takalon albumit ovat täynnä feminististä energiaa, eritoten Tuuli ja myrsky, joka käsittelee raiskausta ja anarkistisen yhteisön reaktiota siihen. Tarina kylpee vihassa, mutta samalla se onnistuu olemaan moniääninen ja sitä voi lukea myös voimaannuttavana. Seksuaalisuuden monimuotoisuus on Takalon sarjakuvissa vahvasti läsnä. Queer-sanaa ei missään vaiheessa sanota, mutta se huokuu joka sivulta. Queer ei ole vain sateenvarjokäsite erilaisille seksuaalisille identiteeteille vaan samaistuttava ja elämänmakuinen identiteetti sinänsä. Takalon sarjakuvissa halua ei sidota tiettyyn tarkkarajaiseen seksuaali-identiteettiin tai sukupuoleen.<br />
<br />
Ensimmäisenä minut hurmasi nuorista nyrkkeilyä harrastavista tytöistä kertova albumi, Kehä, joka kosketti minua ihan kyyneliin asti. Jää-albumi sisältää lyhyempiä tarinoita, joissa Takalon monipuolisuus todella pääsee esiin. <br />
<br />
Joululahjavinkkinä voisin mainita, että Tiitu Takalo on tehnyt seinäkalenterin vuodelle 2012 ja niitä voi ostaa ainakin joulukuun Queer-kerhosta, 8.12. Kahvila Hertassa. Lisää infoa Takalosta, hänen töistään ja mainion käsityksen hänen tyylistään löytää täältä: <a href="http://draft.blogger.com/%20http://www.tiitutakalo.net/index.php"> http://www.tiitutakalo.net/</a><br />
<br />Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-46923803290211590142011-11-22T20:12:00.001+02:002011-11-22T20:48:17.584+02:00John-EleanorNukketeatteria aikuisille?<br />
<br />
Myönnän, olin aluksi epäluuloinen. Nyt hävettää, että olin. En pysty enää edes ymmärtämään miten olen näinkin kauan saattanut liittää nukketeatterin vain käsinukkeihin ja lapsiin. Se voi olla paljon paljon muutakin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.turku2011.fi/sites/default/files/imagecache/program-gallery-full/imagefield/john_eleanor2_kuvaaja_milla_jarvipetaja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="http://www.turku2011.fi/sites/default/files/imagecache/program-gallery-full/imagefield/john_eleanor2_kuvaaja_milla_jarvipetaja.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva<a href="http://www.turku2011.fi/sites/default/files/imagecache/program-gallery-full/imagefield/john_eleanor2_kuvaaja_milla_jarvipetaja.jpg"> täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Olin katsomassa Turussa Nukketeatterifestivaaleilla esitystä John-Eleanor, joka kertoi keskiajasta, normeista ja niiden koettelemisesta. Pohjana esityksessä oli 1300-luvulla tehty oikeuspöytäkirja, jossa syytettiin John Rykener nimistä henkilöä maksulisen seksin harrastamisesta miesten kanssa naiseksi pukeutuneena. Tämän tapauksen pohjalta oli kirjoitettu mielenkiintoinen jossitteluhistorian omainen katsaus queeriin elämään aikana, jona queerin kaltaisia käsitteitä ei vielä ole ollut olemassakaan.<br />
<br />
Vaikka kulttuurit muuttuvat, normitukset eivät. Aina on normeja, joiden mukaan meidän pitäisi elää. Mutta näitä normeja ei voisi olla olemassa, jos ei olisi olemassa hyljeksittyä toiseutta. Queer-teoreettiset ajatukset olivat läsnä koko teoksen ajan ja itse koin näytelmän hyvinkin ajatuksia herättävänä, surullisena ja kantaaottavana. Historiankirjoitustakin purkavana. Huumoria mahtui silti runsaasti mukaan ja olin oikeastaan kiitollinen ettei esimerkiksi prostituution julmuutta ihan kaikessa kauheudessaan heitetty silmille, vaan se verhottiin huumorin pukuun. <br />
<br />
Näytelmä oli koko ajan hyvin tietoinen itsestään ja sitä oli etäännytetty monin eri keinoin. Koko ajan tuotiin näkyviin historiankirjoituksen ongelmia, sitä voiko yhdestä oikeuspöytäkirjasta ylipäätään päätellä enempää kuin siinä sanotaan ja voiko kaikkea sitä mitä siinä sanotaan ottaa todesta. Kiinnostavia näkökulmia toki, mutta tarinanarkkarina minuun parhaiten upposi fiktiivinen John-Eleanorin elämäntarina. Esitys alkoi naulakkohuoneesta, johon näyttelijät tulivat ikäänkuin esittelemään tulevan näytelmän. Ymmärrän tämän tehokeinon etäännyttämisen välineenä, mutta en silti oikein tiedä oliko se täysin tarpeen. Luulen että sama olisi hoitunut mukavammin penkeillä istuessa.<br />
<br />
Nukketeatteritaiteilija Timo Väntsi esitti taidokkuudella <i>ihmisyyttä</i> käyttäen vain käsiään ja erilaisia nukkeja. Olin aivan sanaton. Harvoin näkee niin intensiivistä tunneilmaisua kuin tässä nukketeatteriesityksessä. Enkä ole koskaan nähnyt näin monipuolista seksin kuvausta teatterissa. Miten voikaan niin pienillä eleillä näyttää niin paljon?<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan esitys oli mieleenpainuva. Aiheelle tehtiin kunniaan mukavalla tavalla ja oli upeaa nähdä mihin kaikkeen nukketeatteri taipuu.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-86926993403204469522011-11-19T11:51:00.001+02:002011-11-19T18:50:32.172+02:00Iho jossa elän<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.episodi.fi/wp-content/uploads/iho_jossa_el%C3%A4n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://www.episodi.fi/wp-content/uploads/iho_jossa_el%C3%A4n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://www.episodi.fi/iho-jossa-elan-15990/">täältä.</a></td></tr>
</tbody></table>
Lempielokuvaohjaajani on Pedro Almodóvar. Tuo espanjalainen tarinankerronnan mestari ja visuaalisuuden velho oli poissa elämästäni jonkin aikaa muutaman heikohkon elokuvan takia, mutta vähän aikaa sitten hän teki paluun. Menin katsomaan Almodóvarin uusimman elokuvan, Iho jossa elän, vailla suuria toiveita, mutta jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tiesin, että nyt räjähti. En ole kokenut vastaavaa todella pitkään aikaan. En ole nähnyt niin hyvää elokuvaa vuosiin. En ehkä koskaan. <br />
<br />
Almodóvar on tunnettu sukupuolen, seksuaalisuuden ja vallan teemojen käsittelijänä ja kaikki nämä ovat tässäkin elokuvassa läsnä. Ja millä raikkaudella! Lisäksi taideteos sisälsi sellaista syvää identiteettipohdintaa, jota harvoin näkee.<br />
<br />
Oikeastaan minun on ihan turhaa yrittää edes kirjoittaa koko elokuvasta, kokemus oli niin mullistavan voimakas, ettei sitä voi pukea sanoiksi. On aivan turhaa kuvailla mitä siinä oli, paremman kuvan siitä saa kirjoittamalla mitä tunsin.<br />
<br />
Olin katsomassa leffan yksin, myöhäisnäytöksessä. Upposin Almodóvarin maailmaan niin, että kävellessäni kotiin tuttu reitti näytti toiselta. Sitä taide parhaimmillaan tekee, se muuttaa vanhoja katsomismalleja niin ettei entiseen ole enää paluuta. Ystäväni kertoi olleensa elokuvasta niin liikuttunut että itki tunnin. Toisen ystäväni kanssa puhuin siitä kiihkeästi kahvilla, molemmat ylistäviä sanoja jatkuvasti toistaen. Olen ajatellut Ihoa jossa elän, lähes joka päivä sen jälkeen kun näin sen. Tunnen paremmin oman ihoni, sen jossa niin problematisoimattomasti olen tähän asti elänyt.<br />
<br />
Käykää katsomassa se ennen kuin on myöhäistä!Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-67942379421552886752011-11-16T13:15:00.001+02:002011-11-16T13:32:47.869+02:00HomosotaOlen niin väsynyt.<br />
<br />
En jaksa tätä homosotaa enää hetkeäkään. Linnan juhlat lähestyvät ja viime vuoden "homokohut" tuntuvat vielä olevan tarkkaan mielessä. Ainakin medialla. Teuvo Hakkarainen ja joku toinen persu, Oinonen varmaankin, ovat ilmoittaneet jättävänsä bileet väliin. Syyksi he ovat ilmoittaneet etteivät viihdy juhlissa, että sinne pitäisi rötösherrojen sijaan kutsua enemmän tavallista kansaa. Ja tietenkin se että homoseksuaalinen tanssiminen nostaa heiltä karvat pystyyn. Käsi ylös, kuka EI osannut odottaa jotakin tällaista.<br />
<br />
Mistä tässä oikein on kysymys?<br />
<br />
Median ajojahdista näitä populisteja kohtaan? Myyvien otsikoiden tehtailusta? Yleisen homokeskustelun jatkamisesta? Eikö ole mitään muuta kirjoitettavaa?<br />
<br />
Minä olen kyllästynyt tähän. Aivan järjettömän kyllästynyt. En jaksa heti aamusta provosoitua muutaman yksilön mielipiteistä. Tiedän että ne ovat olemassa, ne eivät muutu. Se että he ilmaisevat niitä epäkorrektisti on surullista ja harmillista, ajattelematonta ja sivistymätöntä. Mutta minä en enää halua jatkuvasti kuulla niitä ja pahoittaa mieltäni. En myöskään halua sulkea itseäni uutisvirran ulkouolelle. Mitä vaihtoehtoja minulle jää?<br />
<br />
Aloitanko lakon ja lakkaan välittämästä näistä hyökkäyksistä? Rakennan vahvan linnoituksen ja pysyn sen muurien sisäpuolella, niin ettei yksikään keihäs tai harppuuna pääse aiheuttamaan tuhojaan.<br />
<br />
Jatkanko sotaa? Klikkailen epätoivoisesti itseni osallistuvaksi kaikenmaailman homomyönteisiin tapahtumiin, koetan epätoivoisesti säilyttää omanarvontuntoni, hakeutua kaltaisteni seuraan ja punoa jonkin ovelamman vastahyökkäyksen.<br />
<br />
Sodassa vastustaja, <i>toinen</i>, alkaa aina väistämättä näyttää epäinhimilliseltä ja etäiseltä. Tätä tietä kuljemme nyt. Tunnelmat kärjistyvät puolin ja toisin. Ymmärtämättömyys synnyttää vihaa, jonka jälkiä paikkaillaan vielä pitkään myöhemmin.<br />
<br />
Onko mitään sijaa rauhanneuvotteluille vai onko meidän vain käytävä tämä sota loppuun asti? <br />
<br />
Ja ennen kaikkea. Mitä sitten, jos NE voittavat? Mitä sitten, jos ME voitamme?Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-53016197090469603782011-11-13T19:48:00.001+02:002011-11-13T20:59:01.906+02:00Perhe?Olen viime aikoina pohtinut paljon lapsia ja vanhemmuutta. Miksi puhuttaessa homojen oikeuksista lapset ovat juuri se seikka, johon useimmat pistävät stopin? <i>Tehkää keskenänne mitä lystäätte, mutta älkää sotkeko lapsia siihen.</i> Yllättäen itse en lainkaan ymmärrä näitä argumentteja, enkä todellakaan pysty käsittämään miksei homo voisi olla yhtä hyvä vanhempi kuin heterokin, tai hetero yhtä hyvä vanhempi kuin homo. En siis puutukaan tähän asiaan, en vain yksinkertaisesti jaksa.<br />
<br />
Sen sijaan olen viime aikoina ollut lievästi kiitollinen siitä, ettei kaksi samaa sukupuolta olevaa pysty lisääntymään keskenään. Parisuhde samaa sukupuolta olevan kanssa tekee vanhemmuudesta juuri sitä mitä sen tulisikin olla. Pakottoman ja kiirettömän, omasta itsestä lähtevän valinnan. Yleinen mielipide on vielä niin reippaasti homoisiä ja lesboäitejä vastaan, että tuskin kukaan odottaa tai ennen kaikkea painostaa pariskuntaa perheenlisäykseen. Jos kuvittelen itseni heterosuhteeseen ja muutaman vuoden päähän, näen yhteisön vihjailut jälkikasvusta, hienovaraisen tai jopa kiihkeän pienokaisen odotuksen. Toisin sanoen homot ovat vapaita familismista. Kiitos siitä teille homofobiset!<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://data.whicdn.com/images/8025790/168137_1713416791391_1117295881_1889594_2350728_n_large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="http://data.whicdn.com/images/8025790/168137_1713416791391_1117295881_1889594_2350728_n_large.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://weheartit.com/">weheartit.com</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Minun on helppoa sanoa näin koska olen nainen. Jos jossain vaiheessa elämääni haluan lapsen, minun on mahdollista hankkia sellainen. Yksin tai samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, tapoja kyllä löytyy. Miehillä tilanne on monimutkaisempi, kohdun puute tekee monelle lapsesta vain unelman, puhumattakaan adoptiolainsäädännöstä. Taas tänään, luultavasti isänpäivän kunniaksi, Jani Toivola kertoi isyyshaaveistaan mediassa. Sydämeni sykkii Toivolan haaveille ja vilpittömästi toivon, että adoptiokäytännöt muuttuisivat tai sijaissynnyttäjän käytöstä tehtäisiin mahdollista. Olen kuitenkin mielissäni tästä havaitsemastani tilanteesta, jossa lesboudestani on kerrankin jotakin hyötyä. Tarvitaanko näiden "perhe"oikeuksien kohdilleen saamiseksi niin suuri asennemuutos, että tämä vapaus olisi mennyttä?<br />
<br />
Niin tai näin, ehkä oikeus siihen, että ylipäätään on mahdollisuus saada haluamansa perhe on suurempi kuin ilo siitä, että on päässyt pakoon edes yhtä normia.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-8681983070855872042011-11-03T19:27:00.000+02:002011-11-03T21:54:47.305+02:00Ruudut täynnä lesboja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.sarjakuvakauppa.fi/media/catalog/product/cache/1/image/17f82f742ffe127f42dca9de82fb58b1/a/n/anopinunelma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://www.sarjakuvakauppa.fi/media/catalog/product/cache/1/image/17f82f742ffe127f42dca9de82fb58b1/a/n/anopinunelma.jpg" width="219" /></a></div>
Pääsin pitkästä aikaa edes vähän kosketuksiin lesbokulttuurin kanssa, kun ystäväni avustuksella törmäsin kirjastossa suomalaiseen lesbosarjakuvaan <a href="http://www.sarjakuvakauppa.fi/sarjakuvat-1/anopinunelma.html">Anopin unelma</a>. Kyseessä on kokoelma lyhyitä tarinoita erilaisten lesbojen elämästä ja ihmissuhteista. Sarjakuva on itselleni melko lailla vieras kulttuurinmuoto, joten sikälikin oli oikein hauskaa tutustua tähän albumiin. Aiemmin näitä sarjakuvia on julkaistu nyt jo edesmeenneessä Setan Z-lehdessä.<br />
<br />
Tarinoiden taso oli mielestäni hieman kirjava, mukaan mahtui todellisia helmiä (kuten seksielämän piristäminen Maija Mehiläisen voimin!), mutta albumista löytyi myös jokseenkin yhdentekeviä, jopa tylsiä tarinoita. Kuitenkin huumori oli paikoitellen niin rouheaa, että väkisinkin suupielet kääntyivät yläasentoon. Kotimaisuus ilahduttaa minua aina ja minusta on hienoa, kun kotimaassakin uskalletaan tehdä vähän vinoja kulttuurituotteita. Tästä palasikin mieleeni kysymys, jota olen hieman jo pyöritellyt: Miksei Suomessa tehdä homoleffoja?<br />
<br />
Tuntuu, että esimerkiksi Vinokinon tarjonta koostuu yksinomaan tuontitavarasta, eikä mieleeni näin yhtäkkiä muistu yhtäkään suomalaista suuren budjetin elokuvaa, jossa käsiteltäisiin hlbtiq-aiheita. Ruotsalaisilla on Fucking Åmål ja juuri Vinokinossa näin ihanan tanskalaisen lesbodokkarin. Onko muka oikeasti niin, ettei ketään suomalaista elokuvantekijää kiinnosta nämä aiheet vai onko kyse markkinoiden pienuudesta? Tai niiden pienuuden pelosta? Minusta ajatus siitä että elokuvaa, jossa on homoja, kävisi katsomassa vain homot, on täysin absurdi. Kirjallisuudessa, tv-viihteessä ja näimmä jopa sarjakuvissa vähemmistöjen ääni kuuluu. Nyt haluan suomalaisen lesbon tai bissen valkokankaalle!<br />
<br />
Tuleeko teille mieleen suomalaisia hlbtiq-leffoja?<br />
<br />
PS Silvia ja Rakel ovat <a href="http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a250410/rakel+liekki+ja+silvia+modig+riitaisa+ero/">eronneet</a>! En tiedä olisinko järkyttävän surullinen tämän unelmien pariskunnan hajoamisesta, vai iloinen, koska nythän minulla on mahdollisuus lähteä Silvian perään! Miten kuumottava ajatus.<br />
<br />
PPS Nyt muistan pari leffaa. <a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/lapsia-ja-aikuisia-kuinka-niita-tehdaan">Lapsia ja aikuisia</a>. Minttu Mustakalliolla on juttua Minna Haapkylän kanssa. Ja Musta jää. Outi Mäenpää houkuttelee Ria Katajan ihastumaan itseensä kosto mielessään. (tai näin ainakin muistelen) No anyway, ei kovin kummoinen saldo.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-41621469406934667302011-10-30T21:08:00.000+02:002011-10-30T21:08:05.990+02:00Lempeyttä ja lämpöäTänään löytyi tällaista hyvän mielen journalismia:<br />
<br />
<a href="http://www.rovaniemenseta.fi/Ala_oleta_ota_selvaa.pdf">Älä oleta! Ota selvää.</a><br />
<br />
Rovaniemen Seta on tehnyt mukavan pienen lehden, josta minulle ainakin tuli varsin hyvä mieli. Ihanaa vastapainoa kaikelle viime aikaiselle ahdistukselle. Ehkä se toisenlainen maailma on sittenkin mahdollinen!<br />
<br />Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-80344376830438245272011-10-25T19:09:00.003+03:002011-10-25T19:10:33.247+03:00Hyvä Herra Hakkarainen,Olen seurannut jo pidemmän aikaa lausuntojasi mediassa ja viimeisin "vitsisi" Ahvenanmaalle perustettavasta malliyhteiskunnasta sai minut todella surulliseksi. Koen, että jatkuvasti hyökkäät minua ja ihmisarvoani vastaan. Ole hyvä ja lopeta se. Lausuntosi aiheuttavat kärsimystä todella monille ihmisille tässä maassa. Lisäksi tämän kaltaiset lausunnot eivät ole kansanedustajan arvolle sopivia. Vaikka ajattelisit homoseksuaaleista mitä, jätä tällaiset kärjistykset tekemättä ja yritä pysyä asialinjalla. Huumorille on oma aikansa ja paikkansa. Se ei ole Ilta-Sanomat. Minua ei naurata.<br />
<br />
Ystävällisin terveisin<br />
E<br />
<br />
<br />Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-84184810112050740252011-10-21T23:31:00.000+03:002011-10-25T23:09:29.780+03:00Kuka leikkisi homon kanssa?Tuomas Enbuske on viime aikoina ottanut tyylilleen uskollisesti kärkkäästi kantaa homojen asioihin. Enbuske kirjoittaa blogissaan <a href="http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85754-suvaitsevaisuus-on-vastenmielista">Suvaitsevaisuuden olevan vastenmielistä</a>.<br />
<br />
Olen aina pitänyt Enbuskesta, mielestäni hän on varsin älykäs ja mukavalla tavalla provokatiivinen mediapersoona. Häneltä sopiikin odottaa kärjistyksiä ja räikeää settiä. Hämmästyttävävällä tavalla Enbuske onnistuikin osumaan juuri siihen kysymykseen, jonka kanssa itse kamppailen ja taitaa moni muukin kamppailla. Jos homot haluavat samalle hiekkalaatikolle leikkimään heteroiden kanssa, sinne pitäisi mennä nöyristellen, yrittäen näyttää mahdollisimman normaalilta. Ja silti ottaa siitä lapiosta päähän ja kokea alemmuutta, kun ei täytäkään normeja. Olen itsekin ihmetellyt miksi aina sateenkaariperheistä puhuttaessa näytetään lesboja flanuissaan lasten ja makaronilaatikon kanssa. Tässäkö on se kuvasto, josta etsitään identiteetti?<br />
<br />
Toki kysymys on suuresta asiasta, joka koskettaa kaikkia vähemmistökulttuureja. Vähemmistöistä täytyy tehdä mahdollisimman mauttomia ja hajuttomia, mahdollisimman vähän poikkeavia, että se olisi helpompi hyväksyä, ettei se uhkaisi enemmistön kuvaa omasta paremmuudesta. Mutta kysymys kuuluu. Pitääkö siihen alistua? Haluanko minä alistua siihen? Nostanko pään pystyyn ja kieltäydyn halustani tulla hyväksytyksi ja viipotan vain omissa pienissä piireissäni? Sulautua vai eriytyä ja millä ehdoilla?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/tanssii_tahtien_kanssa_2011/parit/1200993.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="204" src="http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/tanssii_tahtien_kanssa_2011/parit/1200993.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/tanssii_tahtien_kanssa_2011/parit/1200993.jpg">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jani Toivola ja Siiri Nordin tanssivat nyt tähtien kanssa. He sulautuvat. Molemmat tanssivat heteronormatiivisesti suuressa viihdeohjelmassa. Haluaisin todella kysyä noilta kahdelta tanssisivatko he mieluummin samaa sukupuolta olevan parin kanssa. Haluaisiko Nordin ehkäpä pukeutua miesten pukuun?<br />
<br />
Toivola kertoi viime sunnuntain ohjelmassa toivovansa että voisi ajaa samoja asioita Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kautta kuin työssään kansanedustajana. Minulle sunnuntai näytti siltä että tanssin kautta pyrittiin sinne hiekkalaatikolle, ottamaan siitä lapiosta päähän. Näyttää vieläpä siltä, että avioliittolain korjaus on <a href="http://lepakkolaakso.net/teema/nelonen--tasa-arvoinen-avioliittolaki-ei-saane-riittavaa-kannatusta?cid=2&aid=6252">vastatuulessa</a>. Ei tunnu flanut ja makaronilaatikot tehoavan. Minä taidan haluta mellakan.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-80638068364841390172011-10-15T12:49:00.000+03:002011-10-15T12:49:58.399+03:00Vinoja kuviaElokuvafestarit on nyt nähty ja koettu. Kävin katsomassa kaikki kolme elokuvaa, jotka Vinokino Tampereelle toi. Vaikka tarjonta olikin sangen suppea muihin kaupunkeihin nähden, olin tyytyväinen valintoihin. Leffoissa oli vähän jokaiselle jotakin. Ja jos totta puhutaan en tiedä olisinko jaksanut enää tänään raahautua katsomaan enää yhtäkään elokuvaa, sen verran kolmena peräkkäisenä päivänä teatterin pimeydessä istuminen otti voimille. Mutta itse asiaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.medialuna.biz/films/feature_films/Romeos_04gro%C3%9F.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="http://www.medialuna.biz/films/feature_films/Romeos_04gro%C3%9F.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://www.medialuna.biz/films/descr_romeos.html">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Ensimmäisenä Vinokinossa esitettiin tuore saksalainen elokuva <a href="http://www.medialuna.biz/films/descr_romeos.html">Romeos</a>. Elokuva kertoi todentuntuisesti ja samaistuttavasti kasvamisesta, omaksi itsekseen tulemisesta. Päähenkilö on siirtymäprosessissa naisesta mieheksi ja samalla hän käy läpi seksuaalisuuden muuttumisen teemoja. Elokuvassa oli poikkeuksellisen kiinnostavia sivuhahmoja ja kaunista symboliikkaa, joka ei turhaan alleviivannut itseään. Haluaisin suositella kyseistä teosta kaikille transsukupuolisuudesta kiinnostuneille ja jos olisin yläasteen terveystiedon opettaja, elokuva kuuluisi ehdottomasti kurssiohjelmistooni. Monesti taide selittää asioita paljon paremmin kuin oppikirjat. <br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.thefilmcollaborative.org/_images/slate_images/weekend/weekend-web/weekend_01.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="228" src="http://www.thefilmcollaborative.org/_images/slate_images/weekend/weekend-web/weekend_01.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://www.thefilmcollaborative.org/films/weekend.html">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Keskimmäisenä leffana nähtiin <a href="http://www.weekend-film.com/home/">Weekend</a>. Brittiläinen palkintorohmu, joka kertoi kahden miehen kohtaamisesta tiivistäen suhteen yhden viikonlopun mittaiseksi. Elokuva oli hidastempoinen, maalaileva ja intiimi. Kaikkea näitä hieman liikaa minun makuuni. Kyseessä oli todellinen taidehomoelokuva. Kuvallinen ilmaisu oli toki hienoa, mutta jotenkin siihenkin kyllästyin melko nopeasti. Kaksikon keskustelut olivat suuressa osassa ja ehkä tekstien puuttumisen vuoksi, minulta meni melko paljon ohi. Mutta se mitä ymmärsin oli melko tavanomaista kaappi- ja itsetuntemuspohdintaa. Jopa keskustelu suosikkiaiheestani, parisuhteen haluamisesta ja haluamattomuudesta oli aika vaisu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://vinokino.fi/files/5613/1409/1332/hello1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="142" src="http://vinokino.fi/files/5613/1409/1332/hello1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://vinokino.fi/fi/elokuvat/hello-my-name-is-lesbian/">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Viimeisenä päästiin kurkistamaan tanskalaisten lesbojen elämään dokumentissa <a href="http://www.danishdoc.dk/same_uk.html">Hello, my name is lesbian</a>. Leffa oli kuin raikas tuulahdus, hauska ja lämminhenkinen. Kaikkia lesboja ei todellakaan ole veistetty yhdestä puusta ja streotypioille sopii vähän naureskellakin. Dokumentissa kurkotettiin moneen suuntaan, oli pariskuntia lapsineen, nuoria muusikkoja, asuntovaunussa majaileva oman tien kulkija. Eniten dokumentissa minua kiinnostivat historiapalat, hippiliikkeen aikaiset meiningit ja vielä varhaisemmat, salakapakoiden ajat. Erilaiset naiset olivat dokumentissa rinta rinnan, yhtäläisellä lämmöllä esiteltyinä. Musiikki oli mukaansatempaava ja soundtrakcista saisikin oivan naistenbilelevyn. <br />
<br />
Kaiken kaikkiaan Vinokino on hieno mahdollisuus päästä näkemään suurelta kankaalta elokuvia, joita muuten näkisi vain kotisohvalta käsin. Mediassa on taas ollut vähän ikävää settiä, verenpaineet koholla katselin A-talkin, jossa päästeltiin taas käsittämättömiä sammakoita suusta. Voin sanoa, että tunne oli upea, kun sai sen jälkeen astella melko täyteläiseen elokuvateatteriin, jossa naisia rakastavat naiset puhuivat elämästään hymy huulilla. Hei, mun nimi on lesbo ja mä en ole menossa minnekään ettekä te saa mua hiljenemään.Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-712177604640777932.post-86301168322163825912011-10-07T20:49:00.000+03:002011-10-07T20:50:26.917+03:00Queer lifeNetistä löytyi pitkästä aikaa jotakin todella kiinnostavaa.<br />
<br />
<a href="http://embodimentusa.com/">http://embodimentusa.com/</a><br />
<br />
Osoitteesta löytyy projekti, joka esittelee Amerikan queer-elämää videoin ja kuvin.Vaikutuksen minuun tekivät niin kuvat, tarinat kuin se että kuvatut olivat oikeita ihmisiä. Kiloineen ja karvoineen. Näistä jo esillä olevista otoksista muodostaa ihana kollaasi seksuaalisuuden ja sukupuolen väreistä ja sävyistä.<br />
<br />
<iframe src="http://player.vimeo.com/video/26029107?title=0&byline=0&portrait=0&color=ffffff" width="400" height="225" frameborder="0" webkitAllowFullScreen allowFullScreen></iframe><p><a href="http://vimeo.com/26029107">Embodiment: A Portrait of Queer Life In America</a> from <a href="http://vimeo.com/embodimentusa">embodiment usa.com</a> on <a href="http://vimeo.com">Vimeo</a>.</p>
<br />
<br />
<br />
<br />
Ehttp://www.blogger.com/profile/11119204225432105637noreply@blogger.com0