Argh. Odotin vähän enemmän. Sain suosittelun katsoa elokuvan Room in Rome, joka on lesbinen leffa yhdestä yöstä roomalaisessa hotellissa. Toista pääosaa näyttelee ihana Elena Anaya, Pedro Almodóvarin uusimmastakin tuttu kuvankaunis nainen.
Leffassa olikin sitten pielessä lähes kaikki muu paitsi Anaya. Käsikirjoitus oli heppoinen ja kliseinen ja voisin melkein lyödä vetoa että sen takaa löytyy pehmopornoelokuvia liikaa tuijottanut heteromies. Naiset olivat lähes koko leffan ajan alasti ja vaikka yleensä naisfiguuri silmääni hiveleekin, nyt mentiin jo pitkälle. Elokuvassa kaikki tuntui tapahtuvan sen ehdoilla, missä asennoissa naiset näyttäisivät mahdollisimman kauniilta, he olivat kuin patsaita, joita aseteltiin eri asentoihin. Kamera hyväili jatkuvasti pehmeästi valaistuja vartaloita ja pakollinen suihkukohtauskin oli mukana.
 |
| Kuva täältä. |
Pöyristyttävää oli myös seksuaalisuuden käsittely; seksikohtaukset olivat täysin teennäisiä, eivätkä herättäneet fiiliksen poikastakaan upeista näyttelijöistä huolimatta. Lesboudelle myös kovasti etsiskeltiin syitä eikä pakollisilta mieskuvioiltakaan vältytty. Naisten seksikkyyttä korostettiin myös heidän äidinkielillään, toinen puhui espanjaa ja toinen venäjää. Eikä näiden kielten sensuellia potentiaalia todellakaan jätetty hyödyntämättä.
Kaameuden kruunasi soundtrack, joka koostui jonkinnäköisestä oopperasta ja rasittavasta laulusta, jossa hoettiin jatkuvasti "Loving strangers, loving strangers". Kappaleen soidessa viidettä kertaa peitin korvani.
Suurin synti, johon leffassa mielestäni sorrutiin oli kuitenkin lesbouden esittäminen jonain taiteellisena, herkkänä ja hauraana, melodramaattisena. Itse en kestä tuollaista näkemystä lainkaan eikä se vastaa minun todellisuuttani.
Toisen katsojan silmissä tämä kaikki näyttää vain uskomattoman kauniilta, eroottiselta ja taiteelliselta, eivätkä he näe siinä mitään feikkiä tai ärsyttävää.
Tsekkaa leffa ja valitse leirisi!
"lesbouden esittäminen jonain taiteellisena, herkkänä ja hauraana, melodramaattisena" Hyvin sanottu! Tämä on tosiaan yksi heteroiden esittämiä kliseitä lesboudesta. Onhan se kaunis ja välillä jopa imarteleva mielikuva, mutta toisaalta etäännyttää lesbouden monipuolisesta arjesta ja tosielämästä joksikin taiteelliseksi kokemukseksi. Yleensä lesbous nähdään myös joko yliseksuaalisena (kenties juuri tässä leffassa on niin) tai sitten epäseksuaalisena naisten välisenä syvänä ja herkkänä yhteytenä, lähes platonisena sisaruutena.
VastaaPoistaEn ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta ehkä mun ei nyt tarvitsekaan. :-b
Usein musta vielä se seksuaalisuus esitetään jotenkin niin ettei tavallaan oikein uskota, että joku voisi ihan oikeasti olla lesbo. Varsinkin femmehahmoja, joiden seksuaalisuutta ei millään tavalla kyseenalaisteta, on todella vähän.
VastaaPoistaToinen juttu mikä mua todella ärsyttää on se, että usein seksikohtausten kuvasto noudattelee hyvin pitkälti pornokuvastoa. Toki se menee näin hetskuleffoissakin, mutta pistää vaan ärsyttämään, koska kaikkihan sen tietää millaista heteroille tehty girl on girl -porno on...
Totta, elokuvissa halutaan käsitellä lesboja, mutta samalla koko juttu kyseenalaistetaan! Femmelesboilla pitää yleensä aina olla lopulta joku miessäätö... Ehkä ohjaajat poimivat kuvaustyylinsä pornoleffoista kun heillä ei ole omaa kokemusta oikeista lepakoista (eikä halua ottaa selvää). :-b
VastaaPoista