Mitä ihmettä tapahtui NHL:lle?

Viimeksi kirjoitin Normihomolehdestä alkuvuodesta.

Paljon on muuttunut sitten helmikuun. Upeaa, että NHL ylipäätään ilmestyy edelleen ja ulkoasu hivelee silmää samalla tavalla kuin aiemmin. 

Mutta. 

Mitään muuta siinä ei tunnukaan enää olevan. NHL:llä olisi kaikki maailman mahdollisuudet ja potentiaali olla poliittinen, räiskyvä ja räyhäävä. Se voisi puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, tehdä kiinnostavaa journalismia queerista näkökulmasta. Kyseenalaistaa normeja ja ravistella totunnaisia käsityksiä, antaa ajattelemisen aihetta pidemmäksi aikaa meille kaikille.

Mitä tekee NHL? Lehti on täynnä kuvia, julkkiksia, hassunhauskoja tsoukkeja ja listoja. Lyhyttä tekstin pätkää siellä täällä, eikä missään jutussa syvennytä kunnolla oikein mihinkään. Mihin tällä oikein pyritään? Esittelemään homokulttuurin eri puolia mahdollisimman helposti ja nopeasti? Värikkäästi ja kiltisti. Useimpiin NHL:n sivuihin riittää yksi vilkaisu – ja lehti roskiin.

Uusimmassa numerossa ei ollut minulle oikeastaan mitään. Hei pliis, joku Teuvo Loman isoimpana henkilöhaastatteluna, NikoLa ja Linnea Von Kattendam samassa numerossa (eikä edes samassa jutussa, eikö mee jo vähän yli?), sirpaleinen kuvajuttu Roller Derbystä (kuvat niin pieniä, ettei niistä saa oikein mitään käsitystä) ja viisi ladyboyta samalla aukeamalla. Paljon mieluummin olisin lukenut yhdestä enemmän kuin vähän viidestä. Oikeastaan ainoa kiinnostava juttu oli DTM-emosta Ritu Suomisesta. Siitäkin tosin jäi sellainen olo, että artikkeli olisi voinut jatkua vielä toiselle sivulle.

Vähän väriä kuvista teksteihin ja olen taas tyytyväinen.