Viikonlopun viihdyttäjät

Luin pitkästä aikaa dekkarin; Barbara Wilsonin Kaulapantamurhat. En ole rikostarinodien suuri ystävä, mutta lomalukemisena nautin Wilsonin teoksesta. Kaulapantamurhissa henkilökaarti koostuu lähinnä naisia rakastavista naisista, jotka ovat lähes kaikki feministisesti aktiivisia. Romaanin juoni kiertyy Yhdysvalloissa 80-luvulla käytyyn keskusteluun feminismin ja pornografian suhteesta ja keskeisenä tapahtuma käytetään feminististä seminaaria. Tällainen akateeminen, kenties lievästi elitistinenkin, kehys tuo romaanille mukavaa lisämaustetta.

Genressään Kaulapantamurhat pärjää, muttei millään tavalla loista. Murhaajan paljastuminen ei liiemmin nostata tunteita, eikä hänen etsintänsä kohota verenpainetta. Romanin kiinnostavimmaksi anniksi nouseekin tuon ajan feministisen keskustelun valottaminen. Eri hahmojen kautta kaikki kannat käydään juurta jaksaen läpi. Näin ollen romaani onkin oiva ja  helppo tapa omaksua erilaisia feministisiä näkemyksiä pornoon. Pyyhkeitä antaisin teokselle myös romantiikan ja erotiikan puutteesta, jotka ainakin minulle ovat olennainen osa viihdekirjallisuutta. Kansikuva on myös yksi kamalimmista, mitä olen koskaan nähnyt! Wilson on julkaissut myös muita lesbisiä dekkareita, saattaa olla etsin niitäkin jatkossa käsiini.

Suomi valitsi eilen itselleen vuoden 2012 Euroviisuedustajan, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen. Ei Pernilla Karlsson huono ole, mutta tylsä ja tavanomainen. Stigillä olisi ollut mahdollisuus naurattaa humaanisti ja Kaisa Vala olisi tuonut hieman outoutta ja säihkettä. Pernilla tyytyy uimaan tyynillä vesillä, kauniisti kylläkin, mutta niin ennalta-arvattavasti että se vain nukuttaa. Noh, enpä ole juuri koskaan saanut suosikkiani suurelle lavalle, joten minulle Suomen karsinnat ovat vasta virittäytymistä kevään showhun. Tällä kertaa täytyy antaa kiitosta YLElle, UMK oli juuri niin Euroviisumainen kuin toivoa saattaa. Mahtipontiset välinumerot ja ohjelman venyttäminen ovat sitä aitoa Euroviisumeininkiä. Fiilis kattoon, jeah!