1/14/2011

Sapfon jalanjäljissä

Hankin vihdoin käsiini lesbisen rakkausrunokokoelman, Ääriviivasi ihollani. Olen kuullut kyseisestä kokoelmasta jo monta vuotta sitten ja jo pitkään olin miettinyt sen lukemista. Monilla keskustelupalstoilla sitä suositellaan lämpimin sävyin runoudesta kiinnostuneille.

Idea kokoelmassa on hieno. Naisten kirjoittamia rakkausrunoja naisille. Työryhmä on kerännyt erilaisin keinoin runoja ympäri Suomea ja kokoelmassa on edustettuna myös ruotsinkielinen runous. Kirjan tekemiseen on jopa myönnetty Uudenmaanläänin taidetoimikunnan apuraha. Kiinnostunein mielin kävin siis teoksen kimppuun.

Kokoelma on todella epätasainen, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, kun kyseessä on harrastelijarunoilijoiden tuotokset. Jossain kuitenkin menee raja, huonot runot ovat huonoja, vaikka kuinka kirjoittaja ei olisi harjaantunut tekstien tekijä. Jos joku lukisi minulle romanttisin tarkoitusperin kyseisestä kokoelmasta runoja, saisi aika tarkkaan valita, mitä lukee. Ja lopettaa viettelytuokion suullisen osion lyhyeen.

Monen kirjoittajan tuotoksissa on kyllä potentiaalia ja pienellä hienosäädöllä ne olisivat ihan kelpo runoja. Nyt kirja jättää kuitenkin vain turhautuneen fiiliksen. Tuntuu että runot on siirretty suoraan pöytälaatikosta kansien väliin ilman minkäänlaista editointia.



Loppuun vielä pieni menovinkki Tamperelaisille!

"2ooo-luvun kaapit"
Kuinka ulos heteronormatiivisuudesta?

Varsin kiinnostavan oloinen keskustelutilaisuus Telakalla 10.2. Sinne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti