2/22/2011

Oisko aika vaihtaa joukkuetta?

Vuoden ensimmäinen NHL on täällä ja kannessa komeilee Beth Ditto. Lupailin aiemmin postausta kyseisestä julkaisusta, mutta se osoittautuikin vaikeammaksi kirjoittaa kuin olin ajatellut. En ollut silloin mielestäni tarpeeksi hyvin selvillä julkaisun hengestä ja halusin odottaa vielä yhden numeron. Uusimman numeron luettuani en tiedä olenko vieläkään ihan inessä, mutta joitain ajatuksia on herännyt.

Olen käynyt NHL:stä monta (kiivastakin) keskustelua. Olemme eri porukoissa pohtineet mikä on tuon yliopistonkin ilmaisjakelutelineisiin ilmestyneen lehden funktio. Ennen kaikkea olemme miettineet kenelle sitä oikein tehdään.

NHL:n nettisivuilta löytyy seuraavanlainen, näinä mixedbaarien aikoina, sangen muodikas määritelmä:
NHL (Normihomolehti) on heteroystävällinen homolehti, jota jaetaan ilmaiseksi telineistä Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Lehteä kustantaa sama taho kuin Voimaa ja aluksi mietinkin, onko lehti vain jokin Voiman sivujulkaisu, mutta näyttäisi siltä, että NHL:n todella panostetaan. Lehti on hyvännäköinen ja tuntuinen, ja sisältö tuntuu kehittyvän parempaan suuntaan numero numerolta. Heteroystävällisyys jää tosin mietityttämään, sillä suurin osa jutuista on selkeästi sateenkaariväelle suunnattuja. Niiden huumori on sellaista, ettei se oikein avaudu, jollei tietämystä homoskenestä löydy jo ennestään. Jos lehden tarkoitus on haastaa vaihtamaan näkökulma, se tekee sen huonosti. Pitäisikö tulla enemmän vastaan?

Homoja on Suomessa kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän ja aiemmat homojen julkaisut Z-lehti ja Voltti molemmat kaatuivat. Ehkä heteroystävällinen näkökulma on otettu (tai tungettu mukaan määritelmään), että lehdelle saataisiin lisää lukijoita. Epäilenpä, että NHL kohtaa saman kohtalon kuin edelliset homokulttuurilehdet, jos uutta yleisöä ei jollain konstilla saada houkuteltua lehden pariin. Tosiaan, ne yliopiston telineet tursuilevat jo nyt jäljelle jääneistä Normihomolehdistä.

Uusin numero kuitenkin miellytti ainakin minua suunnattomasti. Lehden layout on ihana ja oli mukavaa lukea lesboista ja lihavuusaktivismista. Näin eilen Tampereen pääkirjastossa jonkun sujauttavan NHL:n kassiinsa vähän häpeillen, enkä ole myöskään nähnyt kenenkään lukevan sitä avoimesti esim. kahvilassa. Tässä se ongelma ehkä onkin, leimautumisen pelossa. Homolehden ajatellaan edelleen kuuluvan vain homoille. 

Aina sen lehden voi siitä telineestä napata. Eikä se tee kenestäkään homoa.

Koska en ole hetero, minun on vaikeaa sanoa, miltä lehti heteron silmiin näyttää. Luulenpa että juuri siksi tulen ajatelleeksi liiankin kriittisesti. Veikkaan että todellisuudessa homohuumori aukeaa paljon paremmin heterolle kuin ajattelen. Ja mitä sitten jos kaikkea ei tajutakaan? Ainakin lehti haastaa tunnustamaan että homoja on olemassa ja että niilläkin on omat juttunsa, oma monimuotoinen kulttuurinsa. Jos homot eivät itse kerro millaisia ovat, ei kukaan muukaan sitä tee. Joten long live NHL!

Kuva NHL:n facebook sivulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti