Arkea ja taide-elämyksiä

Eilen Yle jatkoi tätä kiihkeänä käyvää homokeskustelua näyttämällä dokumentin Kyllä homotkin siivoaa, joka kertoi nuorten suomalaisten homoseksuaalien arjesta pienillä paikkakunnilla. Kovin oli vaikeaa ja ankeaa. Haastatellut patsastelivat masentavan talvisissa kuvissa yksin ja ahdistuneina dramaattisen musiikin säestäminä. Hymy karehti haastateltavien kasvoilla vain harvoin.

Dokumentti oli äärimmäisen ankea. Toki asiakin on vakava ja tottahan se on, ettei ole helppoa olla erilainen. Tällaisella kauhistelulla ja överisti dramatisoidulla pelottelulla ei tosin päästä yhtään mihinkään. Otsikon perusteella olisin odottanut tavallista arkea, suruineen ja iloineen. Nyt dokumentista sai sen kuvan että homona Suomessa eläminen on poikkeuksetta kauheaa ja että homoparan elämässä on ikuinen talvi. Hohhoijaa. Olisi väliin leikattu vaikkapa kuvia Pridesta, vähän naurua ja D-vitamiinia homonkin elämään!

En toki kiistä, etteikö meillä olisi vielä paljon tehtävää sen kanssa, että homoseksuaalit saisivat elää elämänsä avoimesti ja samanarvoisesti kuin heterot. Mutta hei, oikeesti, kuka tuollaisten dokumentissa esitettyjen yrmyjen kanssa edes haluaa hengata?

ToF-dokkarin kansikuva, täältä.

Paljon mukavampaa homokulttuurin esittelytyötä tehdään tällä hetkellä Turun Logomossa, jossa Tom of Finland retroperspektiivi -näyttely on pystyssä. Kävin siellä lauantaina ja nautin ToF:n erinomaisen piirrosjäljen ja lahjakkuuden lisäksi tunnelmasta. Kaksi keski-ikäistä naista olivat kokoontuneet yhden työn ympärille analysoimaan: "Siis onks toi kolmas niinku kateellinen noille kahdelle?" "Vai oisko se menossa mukaan?" Lähtiessään naisväki vielä pohti pitäisikö ostaa postikortteja kotiin tuliaisiksi. ToF:n töissä näkyy se todellinen gay pride: me olemme sitä mitä olemme, olemme siitä ylpeitä ja meillä on ihan helvetin hauskaa, ihan sama mitä te muut sanotte. ToF:llä onkin ollut suuri merkitys kokonaisen sukupolven homoidentiteetin luonnissa, enkä yhtään ihmettele. Tomppa tarjoilee niin meheviä ihailun ja samaistumisen kohteita. Uskon, että myös vähemmistön kuulumattomat pystyvät aistimaan töistä sen mikä niiden merkitys niin monille ihmisille on ollut ja peilaamaan sitä kautta omaa suhtautumistaan erilaisuuteen. Taiteen kautta syntyy monesti suurinta ymmärrystä.

Harmi vain että Logomossakin homot oli tungettu omaan pikku aitioonsa ja 60 työtä oli ripustettu hyvin tiiviisti. Kuin varoen, ettei vain anneta liikaa tilaa ja näkyvyyttä. Ettei vaan kukaan vahingossa eksy "väärälle osastolle". Meidän kaikkien kannattaisi aina välillä. Ties mitä uutta ja kivaa sieltä löytyykään.