Queer as Folk

Olen ollut poissa virtuaalimaalimasta. Mieletön tv-maratonini on saanut minutkin ainakin hetkellisesti luopumaan netissä roikkumisesta. Tein löydön kirpparilta ja ostin Queer as Folkin tuotantokaudet yksi ja kaksi. Turha kai sanoakaan mihin aika sen jälkeen on mennyt. Aluksi olin liian kiinni sarjan loistavassa Britti-versiossa, jota tämä amerikkalainen kevyempi ja viihteellisempi tuotos aluksi vain uskollisesti seurasi, mutta kun jenkit lähtivät jatkamaan omia tarinalinjojaan lopputulos olikin yllättävän koukuttava.

Kuva täältä.

Viihdettähän se on. Kevyttä ja hauskaa. Henkilöhahmot ovat välillä kovin yksipuolisia, mutta ehkäpä juuri sen takia niin rakastettavia. Lempparihahmo on todella helppo valita. Vertailua L-Koodiin on turha edes yrittää vältää, niin samanhenkisiä sarjat ovat. Viihde on hyväksi, kuten Nelonenkin sanoo. Pakko hankkia seuraavatkin tuotantokaudet jostain käsiini!

Silti olisin kaivannut jatkoa Brittien sarjalle. Se oli rosoisempi, elämänmakuisempi ja koskettavampi. Henkilöhahmot olivat moniuloitteisia, eivätkä vain kertoneet toisilleen kuinka heidän missäkin tilanteessa tulisi toimia "oikein", jotta saataisiin aikaan mahdollisimman sentimentaalisia käänteitä. Brittien QaF oli kuin Mullan alla täynnä homoja. (Mullan allan uusinnat alkavat muuten taas Teemalla. Sen lisäksi, että Mullis on ehkä paras tv-sarja ikinä, siinä on myös parasta seksuaalisuuden kuvausta ikinä.) Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että suuren yleisön on ollut helpompi ottaa tämä jenkkiversio omakseen.


HOMO!-oopperan ensi-ilta (21.9) lähestyy hitaasti mutta varmasti. Ajankohtainen kakkonen oli käynyt harjoituksissa ja haastatellut Pirkko Saisiota ja Jussi Tuurnaa, kaksikkoa, joka produktion takaa löytyy. Areenasta löytyy kyseinen ohjelma, noin puolen tunnin kohdalta alkaa kiinnostava osuus. Kutkuttavia sneak peakeja sanoisinko! Minulla on kutina, että show käsittelee juuri niitä teemoja, joita itsekin pohdiskelen. Miten elää homona heteronormatiivisessa yhteiskunnassa? Sopeutua ja sekoittua vai erottua ja eriytyä? Minkä pitäisi muuttua?

Näin ei ole hyvä, mutta entä tulevaisuus? Mitä siltä edes voi odottaa? Milloin havahdutaan huomaamaan ettei edes tuttu ja turvallinen heteroseksuaalisuus ole niin omien normiensa mukaista kuin oletamme? Eivät kaikki heterotkaan halua avioliittoa, kahta lasta, koiraa ja perunamaata. Tuurna sanoi haastattelussa hyvän pointin homokulttuurin moninaisuudesta. Jos yritämme soluttautua yhteiskuntaan tasavaertaisiksi jäseniksi vakuuttamalla, että jokainen homo haluaa matkia ydinperhe-heteroidylliä, teemmekö vain karhunpalveluksen siinä taistelussa, jossa yrittämämme levittää monimuotoisuuden ja erilaisuuden hyväksynnän sanomaa.

Päästään takaisin Queer as Folkiin. Siinä missä Brittien versio mukavasti esitteli erilaisia tapoja elää homona, jenkit tarjoavat normatiivista parisuhdetta kaikille. Mutta hei, Queer as Folk, Oudot Kansalaisina, vai miten se nyt sitten menikään.