Nyt se sen tunnusti. Markku Koivisto, suuri hengellinen johtaja ja perheellinen mies, on ollut miehen kanssa sillai.
Hän itse puhui aviorikoksesta miehen kanssa, muut paljon vakavammasta: seksuaalisesta lähentelystä ja valta-aseman väärinkäytöstä. Vaimon kanssa on eroprosessi vireillä. Kannattajat seisovat kahtaalla, toiset antavat anteeksi, toiset vain yrittävät, koska heitä kuvottaa liikaa. Homoseksuaalisuus vaikuttaa synneistä pahimmalta. Aviorikos ja puolison pettäminen tuntuu jäävän toiseksi.
Mitä tunnustuksesta seuraa? Vaihtoehtoja:
a) Koivisto eheytyy ja vapautuu homoseksuaalisista teoista ja ajatuksista. Hänestä tulee jälleen hetero ja oiva esimerkki Jumalan voimasta.
b) Koivisto vetäytyy julkisuudesta ja hengellisestä toiminnasta katumaan jonnekin yksinäisyyteen.
c) Koivisto löytää elämänsä rakkauden ja alkaa elää avoimesti homoseksuaalina ja lievittää kantaansa Jumalan suhtautumisesta homouteen.
Ikävä kyllä, taitavat nämä tulevaisuusvisiot olla ihan todennäköisyysjärjestyksessä.
En tiedä mitä tuntisin tätä Nokia Mission ex-johtajaa kohtaan. Toisaalta säälin häntä. Aivan vietävästi. Kukapa meistä ei olisi nähnyt maailman punaisinta ja kiiltäväpintaisinta omenaa ja sitten, ihan vaan vahingossa, haukannut siitä palaa. Toinen osapuoli on voinut jopa yllyttää. Halujen ja arvojen ristiriidassa ei ole helppoa. Mutta sitten taas, jos on käynyt niin kuin uskonnollisessa piireissä usein tuntuu käyvän, eli ylemmässä asemassa oleva käyttää hyväkseen tätä asemaansa ja ylittää rajoja, niin säälin sekaan tulee inhoa. Joka tapauksessa on inhottavaa, että tällaisia perhetragedioita joudutaan ruotimaan julkisuudessa.
Uskonnon ja homouden jännitteet tuntuvat olevan tämän päivän juttu. Koiviston kaltaisen suuren johtajan paljastuminen tämän synnin harjoittajaksi vaikuttaa pisteeltä i:n päälle. Että niinkin ylhäällä, että niinkin kielteisessä ilmapiirissä. Kyllä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti