3/26/2011

Piristystä päivään

Netistä löytyi tällä kertaa tällainen video. Esittelyteksti:

Tampereen Setan sosiaalisihteeri Minna Minkkinen toteutti yhdistyksen aktiivien kanssa homofobianvastaisen videon, jolla halutaan sanoa nuorille, että homous iloinen ja kunnioitettava asia siinä missä heterouskin. Valtaosa tämän jo tietävätkin.

Mukana Omaksi kuvaksi -videolla olevat haluavat omilla kasvoillaan ja sanoillaan välittää viestin nuorille, että he ovat ainutlaatuisia juuri sellaisina kuin ovat. Nimekkäitä kasvoja videolla on muun muassa Taekwon-Don maailmanmestari Nyyti Korolainen ja kansanedustajat Minna Sirnö ja Oras Tynkkynen.


Ei haittaa vaikka sateenkaarilippu taustalla on vähän rypyssä ja kamera heiluu, tuntuu hyvältä tietää tukemansa järjestön olevan oikeasti aktiivinen!

3/22/2011

Kuohuu, kuohuu

Älä alistu -kampanja on pelottava. Asiaton, törkeä, ihmisoikeuksia ja -arvoa rikkova. Mutta samalla se on osoitus sananvapaudesta. Olen katsonut kampanjan sivuilta löytyvän videon kiinnostuksella muutamaan kertaan. Tältä, yhtä järjettömältä ja väärältä, näyttävät homojen tasavertaisuutta ajavat videot ja muut tietyn ryhmän silmiin.

Jos jotain hyvää tästä kampanjasta täytyy löytää, se on se, että seksuaalisuus esiintyy muuttuvana "Annin" puheissa. Niihin se tekee, mutta ei pakon edessä. Arkkipiispa onkin arvostellut kampanjaa ja toteaa, ettei se ole kirkon virallinen kanta. Uskon silti, että nämä homoasiat tulevat kiehuttamaan ja kuohuttamaan kirkkoa vielä pitkään.

Eniten minua satutti videossa se, kun "Anni" sanoo "haluavansa olla hetero" ja kun hän kertoo tämän silloiselle tyttöystävälleen, joka kysyy miksi. Minkä takia se on väärin, jos he rakastavat toisiaan? "Anni" kertoo kaipaavansa saada olla "ihana nainen" ja hän näkee, että lesbosuhteissa toinen on aina maskuliinisempi ja ettei lesbosuhteissa voi olla "täysinainen".  Tällä ajatuksella ja rukoilemalla "Anni" sai halunsa naisia kohtaan katoamaan. Minua surettaa miten suunnitelmallisena ja hallittavana seksuaalisuus nähdään sekä se miten kapeasti sukupuoli ja sukupuoliroolit esitetään.

"Anni" on valmis hylkäämään rakkauden sen vuoksi, että uskonto alistaa hänet heterouteen. Miksi ihmeessä kampanjan nimi on Älä alistu? Alistu mihin? Rakkauteen?

Epäilen, että tämä video lopulta tekee enemmän hyvää homoliikkeelle kuin mitä sen tehneet osaavat ajatellakaan. 

3/19/2011

Suomen sotapojat kalaretkellä Brokeback Mountainilla

Mikään ei ilahduta minua niin paljon kuin suomalainen homokirjallisuus. Olin suorastaan riemuisa kun löysin kirjastosta Sami Hilvon Viinakortin, noin vuosi sitten julkaistun esikoisen. Hyvin nopeasti riemu vaihtui pettymykseksi.

Viinakortti kertoo miesten välisestä rakkaudesta sodassa ja vähän muuallakin. Päähenkilö Mikael piirtää kuvaa isoisänsä rakkaussuhteesta toiseen mieheen sotiemme aikana. Viinakortti toimii teoksen keskeisenä elementtinä ja rakkauden kuvaajana.

Suoraan sanottuna olen hieman hämilläni kirjoittaessani tätä. Olin suorastaan tuohtunut eilen kirjan läpi luettuani. Nyt hain taustatiedoksi infoa netistä, luin läpi kritiikkejä ja blogikirjoituksia. Ne olivat hämmästyttävän yksimielisiä ja kiittäviä. Minusta teos oli vain ennalta-arvattava saippuaooppera, köykäisellä symboliikalla sävytetty harlekiini Brokebackin henkeen. Ennen kuin sain tietooni julkaisuajankohdan, epäilin, että teos oli kiireellä pykäisty markkinoille homoillan imussa myyväksi, mutta se olikin tullut ulos jo keväällä. Minusta kirjassa oli kerrassaan käsittämättömän paljon editoimisen varaa.

Kirja sisältää runsaasti lihallisen rakkauden kuvausta ja näistä mielestäni turhan kiittävistä arvioista tuli mieleeni, voisiko kyseessä olla ns. mukasuvaitsevaisuuden kupla. Ei uskalleta arvostella, kun pelätään leimautumista rasistiksi. Tai sitten. Ehkä kaikille aihe ei ole niin ennalta-arvattava, voihan olla, että ennen tätä teosta monelle ei ole tullut mieleenkään, että on olemassa "Se tuntematon sotilas josta Linnakin vaikeni."

Tuo takakannen lausahdus kuvaa romaania todella oivasti. Kukonpojan elkein lähdetään tekemään jännittävästä aiheesta raflaavaa kirjaa, joka sortuu auttamattoman överiin mahtipontisuuteen. Historiallisen romaanin yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on uskottavuus. Tekstin ei tarvitse, saati pidä, olla yksi yhteen todellisuuden kanssa, mutta liika on aina liikaa. Viinakortti on kovin kaukana uskottavasta. Harmi sinänsä, olisin halunnut syleillä romaania lämpimin ottein, sillä aihe on todella mielenkiintoinen ja siitä olisi saanut vaikka mitä aikaiseksi.

Viinakortin myötä tuli todistettua myös yksi asia. Romaania ei voi rakentaa vain yhden aiheen varaan tai ainakin se on hyvin vaikeaa.

Kuva ja lisätietoa kirjasta Tammen sivuilta.

3/16/2011

Seksuaalisuutta ja synkkiä sävyjä

Tunnen itseni vähän typeräksi. Tunnen, että olen ollut helposti narautettava hölmö. Menin kunnolla lankaan, kun luulin, että Black Swan olisi kiltti, hieman laskelmoitu lesboleffa. Se, että siinä on tyttöjen välistä jännitettä (ja vähän tapahtumaakin) ei tehnyt olostani huijattua, vaan se että elokuvan monikerroksinen tematiikka, joka mielenkiintoisesti pyöri mm. ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden tiimoilla oli irvokkaasti typistetty Natalie Portmanin lausunnossa laskelmoiduiksi lesbokohtauksiksi. Se ei ollut mitään niin yksinkertaista. Black Swan oli synkkä ryöpytys, joka oli ladattu täyteen merkityksiä.

Mielestäni leffa oli seksuaalisuuden käsittelyssä kerrassaan kiinnostava. Siinä rikottiin tabuja: näytettiin tytön masturbointia, vihjailtiin äidin ja tyttären välisestä insestistä sekä esitettiin seksi ylipäätään sangen epäkonventionaalisella tavalla. Se kyseenalaisti sitä millä tavalla olemme tottuneet näkemään seksin ja millä tavalla se meille näytetään. Olin ilahtunut. Elokuvana Black Swan ei ollut mikään aikaa kestävä mestariteos, mutta uskon, että se tulee herättämään ajatuksia muissakin kuin minussa. Välillä leffa sortui pieneen rautalangan vääntöön, mutta pääosin teemojen käsittely oli sopivan hienovaraista ja auki jättävää.


Eduskuntavaalit lähestyvät ja niin myös Sateenkaareva vaalipaneeli, joka on 7.4 Tampereen yliopistolla. Kattaus näyttää sangen kiinnostavalta! Puhuttavat asiat ovat tärkeitä, mutta viime aikaisten tapahtumien valossa ykkösäänestyskriteerikseni on kuitenkin noussut ydinvoimavastaisuus. Onneksi Pirkanmaaltakin löytyy monia hyviä ehdokkaita, jotka täyttävät mielipidetoiveeni!

Kuva täältä.

3/13/2011

Leimaudu!

Ihan ei ole vielä LEIMA kädestä haihtunut.

Eilen oli siis Leimarit, TreSetan järjestämä disco Tampereen Yo-talolla. Bileitä on viime vuonna ollut yhdeksät, tänä vuonna luultavasti aika saman verran. Seuraavat Leimarit ovat 21.5 ja 9.7. Pääsyliput maksavat vitosen, mutta Setan kortilla saa alennusa.

Väkeä oli paikalla mukavasti, eikä tanssilattia ollut tyhjänä edes melko alkuillasta, jolloin posseni kanssa saavuin paikalle. Tunnelma oli hyvä ja ystävällinen, joskin väkeä oli niin runsaasti paikalla, että tiensä tiskille sai lähes taistella kyynärpäätaktiikalla. Vähän porukalla ihmettelimme, mikseivät kaikki mahdolliset tiskit olleet auki, vain kaksi. (Tosin en sitä yhtä tiskiä ole nähnyt koskaan auki.)

Ihmiset tuntuivat iloisilta ja hyväntuulisilta, tuntui että monet olivat oikein odottaneet bileitä. Dj:llä tosin taisi levyt olla jotenkin vähissä, sillä samoja biisejä tuli useita kertoja. Ja muuten Born this way ei toimi, ei edes homodiskossa. Parasta illassa oli iskelmäpotpuri ja rakkaan Kaija Koon Tinakenkätyttö. Myös Mohombin Bumby ride tuntuu toimivan homobaarissa. Mutta tämä iskelmän voittokulku homobaarien/diskojen tunnelman nostattajana alkaa olla todistettu, sillä kuten jo aiemmin olin DTM:ssä havitsevinani, myös Leimareissa iskelmät tekivät tanssilattiasta aavistuksen ahtaan.

Näitä Leimareita mainostettiin Filkkarileimareina, mutta elokuva(festari)t eivät näkyneet illassa mitenkään muuten kuin siten, että bileet sattuivat samalla viikonlopulle. Leffabiisit tms. olisivat voineet toimia ja olla hauskoja!

On hienoa, että vaikka homobaarit kaatuvat Tampereella toisensa perään, Leimarit jaksavat innostaa. Ehkä nämä Setan bileet ovatkin yksi syy siihen, ettei Tampereella tunnu riittävän asiakkaita kuin yhdelle homobaarille?

3/08/2011

Pintaliitoa

Katselin eilen maanantain lempitv-ohjelmaani, Lemmi, kosi, vältä, jossa stailataan uudelleen pakkeliin ja paljastaviin vaatteisiin rakastuneita brittinaisia. Eilen uusintana ties kuinka monetta kertaa esitetty jakso oli sangen meilenkiintoinen, sillä siinä oli mukana ykköskauden tyttöjen idoli, Jodie Marsh. Ohjelma oli nauhoitettu ajalta, jolloin Jodie ilmeisesti seurusteli parturikampaaja Ninan kanssa. (Miksi ihmeessä kumppanin ammatista tulee eräs tv-sarjan hahmo mieleen?)


Jodie on Brittien oma Martina Aitolehti ja Marika Fingerroos, tosin vieläkin isommilla rinnoilla varustettuna. Ohjelmassa Marshin tyttis pysyi hyvin taustalla, mutta pääsi sentään kehumaan Jodieta paremman näköiseksi ilman meikkiä. Wikipedia tietää kertoa heidän suhteestaan seuraavaa: Briefly in 2008, Marsh reportedly dated a woman, known as Nina, a hairdresser. In the November issue of the UK edition of Star magazine, Marsh gave a full interview about their relationship.When asked how she would label her sexuality, Marsh replied that if she had to choose 'I would be bi.'

Huvittavaa kyllä ohjelmassa ei kertaakaan sanottu, että he deittailisivat tai muutakaan vastaavaa, Ninaan viitattiin kai termillä "friend". Myöskään fraasia: "I asked MEN ONLY would you like to snog, marry or avoid her." ei oltu muutettu. Hyvin heteronormatiivista, sanoisin.

Mutta laajemmalti, olen miettinyt, onkohan tämä naisten kanssa puuhastelu Tuksun ja Jodien kaltaisille julkisuushakuisille hahmoille keino saada lisää palstatilaa ja kenties järkyttää vielä joitakuita puritaaneja sekä samalla tarjota miehille sitä mitä he pornosta monesti hakevat, girl on girl -toimintaa. Kuulin  nimittäin huhun, että Johanna Tukiainen ja Henna Kalinainen olisivat olleet sillai ja vielä ennen Tuksun ja Arton häitä! Tunnetustihan pettämisen saa helpommin anteeksi, jos se tapahtuu naisen kanssa. Nämä "glamour"povipommijulkkiksethan ovat hyvinkin laskelmoivaa porukkaa ja tässä on jo monta syytä miksi kannattaa vetää kielareita naisten kanssa seiskan kameroiden edessä. Ehkä Jodie on ollut vain edelläkävijä kohujulkkisten liikkeessä tyttörakkausrintamalle!

Tähän kun yhdistää haluni päästä kokeilemaan miltä ne silikonitissit nyt sitten oikeasti tuntuvat, ei voi kuin jäädä odottamaan, no, tiedätte kyllä mitä.

Kuvat: täältä ja täältä.

3/03/2011

Tapahtuu

Kovin on hiljaista ollut blogissa, voisi melkein luulla ettei mitään ole meneillään. Ajattelin tehdä pienen listauksen mitä tapahtuu Tampereella ja vähän muuallakin.

Huomenna, eli 4.3, saa ensi-iltansa odotettu Black swan.

FST5 alkoi näyttää jo aiemmin täällä hehkuttamaani Angels in Americaa 2.3 alkaen klo 21.30. Luulisin, että jakso per viikko tahtia mennään. Suosittelen lämpimästi!

Tampereen queer kerho järjestää feministisen pornon illan 6.3. klo 20.30 Niagarassa, Kehräsaaressa. Tarjolla feminististä pornoa valkokankaalta ja keskustelua.

12.3 on vilkas päivä sateenkaariväelle. Silloin järjestetään sekä sateenkaarimessu Finlaysonin kirkossa että Leimarit Yo-talolla. Minun ainakin tekee kovasti mieli elämäni ensimmäiseen sateenkaarimessuun!


Kiitelty homoihin kohdistuvasta väkivallasta kertova näytelmä, Vincent river, on tulossa Tampereelle. Ensi-ilta on 15.3 

Vaalit lähestyvät ja Treseta järjestää vaalipaneelin jossain vaiheessa. Tästä lisätietoa lähempänä. Muista myös Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan! -kampanja.



Täytyy katsoa mihin kaikkeen aika riittää!