4/26/2011

Gorilloja Tampereella

Kovin on ollut kesäistä ja lämmintä, tänään tosin sää kylmeni ja olikin juuri sopiva päivä mennä kuuntelemaan (tai tässä tapauksessa enemmänkin katsomaan) luentoa feminismistä taidemaailmassa. Yhdysvalloissa paljonkin vaikuttaneiden Guerrilla girlsien kaksi perustajajäsentä tulivat tänne Tampereelle pitämään esityksen ja herättämään keskustelua taidemaailman miehisyydestä ja muutenkin yleisestä normatiivisuudesta, joka syrjii etnisiä vähemmistöjä ja osittain myös hlbt-väkeä.

Ryhmän jäsenet haluavat julkisuudessa esiintyä anonyymeina ja he käyttävät gorillanaamioita kasvojensa suojana, tällä he haluavat korostaa sanomaansa itsensä sijaan. Ryhmä on muun muassa tehnyt julistekampanjoita, joilla he ovat kritisoineet näitä taidemaailman epäkohtia.

Esimerkki gorillatyttöjen julisteista. Kuva täältä.

Luentona tapahtuma oli varsin mielenkiintoinen, paikalla oli paljon väkeä ja tuntui kuin olisi ollut rock-konsertissa, tunnelma oli tiivis ja ihmiset innokkaita näkemään nämä kuuluisuudet. Ainakin Suomessa tämä gorillapukumeininki tuntui siis toimivan aivan toisin päin kuin sen pitäisi. Olihan gorilloilla toki asiaakin ja hyvää asiaa, mutta luulen, että ainakin suurin osa paikallaolijoista oli valveutuneita näiden asioiden suhteen. Itsekin olin varsin hyvin kartalla, vaikka ennen luentoa luin vain muutaman lehtijutun kyseisestä ryhmästä.

Sinänsä arvostan ryhmän työtä ja koskaan ei tarpeeksi nosteta eriarvoistavia käytäntöjä pöydälle, mutta jokin esityksessä ärsytti minua suunnattomasti. Ehkä se oli amerikkalainen esitystapa. Ehkä se, että puhe rönsyili jokseenkin holtittomasti myös taidemaailman ulkopuolelle, vaikka juuri taidekentästä olin tullut kuulemaan. Puhetta tuli muunmuassa naisten hysterian historiallisista, nykypäivän näkökulmasta käsittämättömistä hoitokeinoista ja gorillat esittelivät myös erilaisia naisstereotyyppeja. Hyviä esiintyjiä naiset toki olivat ja muutaman kerran nauratti, mutta mitään ihmeempää säväystä luento ei minuun tehnyt.


Kuva täältä.

Uskalsin myöntää olevani feministi jo ennen tätä esitystä (niin kuin hyvin moni muukin yleisöstä), joten luulenpa, että kohderyhmä tälle luennolle oli nyt hieman hakusessa. Tarkoituksena oli herättää keskustelua, mutta nyt tultiin pikemminkin fanittamaan idoleita. Mutta hienoa, että heidät kuitenkin saatiin tänne, aplodeista päätellen jotain tällaista oli kaivattukin.

Lisää tietoa Guerrilla girlseista: http://www.guerrillagirlsontour.com/

P.s. Kesän puuhia suunnitellessa kannattaa muistaa tämä: http://www.tamperepride.fi/

4/22/2011

Kuin kaksi marjaa

Silvian kuva täältä ja Saision täältä.

 Tadaa! 
Tässä juttu, jonka lupasin. Mikä yhdennäköisyys! Ainakin minun silmissäni. Jos teistä väite on potaskaa, no, voitte nauttia näiden kahden hurmaavan karismaattisen naisen kuvista vierekkäin.


4/20/2011

Lisää homoja eduskuntaan!

Vaalit ovat sitten ohi. Kansa puhui jne. Säpinää on ollut kerrakseen ja jotain juuri tämän "jytkyn" tapaista Suomen todella homehtunut polittinen kenttä tarvitsikin. Itse olisin vain ottanut nousun mieluummin erään toisen puolueen suunnalta. Mutta jäämme odottamaan miten asiat etenevät. Sukupuolineutraali avioliittolaki otti karvaan askeleen taaksepäin, mutta onneksi eduskuntaan äänestettiin myös rutosti hyviä tyyppejä. Erityisesti itse ilahduin mm. Jani Toivolan ja Silvia Modigin läpimenoista. Ja täytyy muistaa ettei se eduskunta suinkaan ole ainoa paikka, jossa voi vaikuttaa! Vaaleista ja uuden eduskunnan kokoonpanosta löytyy oikein hyvää analyysia ranneliikkeen sivuilta.

Tänään kävin Ärrällä ja nämä kaksi uutta äsken mainittua poliittista sankariani olivat aloittaneet jo uransa varsin näkyvästi. Tai se oli aloitettu heidän puolestaan. Seiskan kannessa komeili epäselvä kuva Jani Toivolan pipopäisestä salarakkaasta ja Iltalehden otsikot revittelivät Modigin ja (ex-PORNOtähden) Rakel Liekin rekisteröidyllä parisuhteella. Ah kuinka makeaa olisi, jos tuohon voisi kirjoittaa "avioliitolla". Turha kai sanoakaan miksi uskon kyseisten henkilöiden oikeasti ajavan hlbt-väen oikeuksia.

Seuravaa päivitystä jään ainakin itse odottamaan innolla, sillä luvassa on juttu, jolle olen naureskellut tänään jo ainakin kolmesti. Paljastan vielä että se liittyy toiseen aiemmin mainituista kansanedustajista!

4/15/2011

Eurovision, Here I Come!

Ei oikein tänä vuonna tuntunut nappaavan. Olin jo huolissani. Mietin olenko kasvanut ulos viisuista. Mutta mikä helpotus tänään tulikaan! Katselin muutamia videoita ja ah! Juuri sitä mitä olin odottanut. Juuri tätä se on, parhaimmillaan ja pahimmillan. So camp, so gay, so happy! Kevät on tullut.


P.s. Myös Irlannilla oli aika kovaa settiä.

4/11/2011

Pol-pol-politiikkaa!

Kevätkiireet ovat vallanneet aikatauluni ja kaikkia hienoja juttuja valuu läpi sormien. Kiireestä johtuen tähän väliin tulee tällainen pieni pirstaleinen postaus teemalla politiikka.

Kuvassa Kihlman, kuva täältä
Olen törmännyt jälleen kirjallisuushistorialliseen merkkiteokseen, jossa homoseksuaalisuus on vahvasti läsnä. Kyseessä on Christer Kihlmanin tunnustuskirja, pamflettimainen Ihminen, joka järkkyi. Teoksessa Kihlman tilittää alkoholismistaan, homoseksuaalisista taipumuksistaan ja epäonnistuneesta avioliitostaan kytkien nämä henkilökohtaisen elämänsä epäkohdat yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja politiikkaan. Tästä teoksesta en juurikaan perustanut, mutta ilmeisesti Kihlmanin muussa tuotannossa homoseksuaalisuus on myös vahvasti läsnä ja hetero- ja homoseksuaalisuuden välinen ristiriita on tuotannon keskeisiä juonteita. Eniten mietintää herätti se, että tämän päivän yhteiskunta (ja minäkin) on herkästi leimaamassa Kihlmania biseksuaaliksi, vaikka todellisuus tuskin on näin yksioikoinen. Hän ainakaan tietääkseni ei ole koskaan sanonut olevansa bisse ja puhuu homoseksuaalisista taipumuksistaan jotenkin erillään itsestään ja identeetistään. Identiteetin moninaisuus jaksaa aina ilahduttaa hämmästyttää, ehkäpä se saa tarttumaan Kihlmanin muihinkin teoksiin.

Viimeinen viikko ennen vaaleja on alkanut ja taisto on ollut hurjaa. Olen innolla ja ilolla seurannut keskusteluja, jotka tuntuvat kovin virkeiltä. Näitä vaaleja onkin luonnehdittu eläväisemmiksi kuin edellisiä. Luonnollisesti homot ovat olleet yksi kuumista perunoista, joskin monet ehdokkaat ovat jo lähes kieltäytyneet keskustelemasta sateenkaariväen asioista vetoamalla siihen, että tällä hetkellä on tärkeämpiäkin asioita. Näin voi olla, mutta ainakin minulle ihmisoikeudet nousevat tärkeimmäksi asiaksi politiikassa. Toki seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä tasa-arvo on vain yksi osa tätä suurta palettia. Huomenna on viimeinen ennakkoäänestyspäivä ennen sunnuntain varsinaista äänestyspäivää. Aina kannattaa äänestää, mutta varsinkin se kannattaa nyt! Vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen mihin suuntaan Suomi suuntaa.

Ja tähän uutiseen haluaisin vain nopeasti kommentoida, että aiaiai, jos se olisikin noin helppoa, niin eiköhän me kaikki oltaisi jo käyty hoidot läpi. Pöyristyttävää on se, että tuosta puoskaroinnista lupaillaan KELA-korvauksia. Eli äänestämään, niin että saadaan sinne mäelle ihmisiä, jotka näkevät sen, että tällaiset asiat ovat oikeasti ongelmia.

P.s. Mielenkiitoisia kannatuspylväitä täällä.

4/04/2011

Arkea ja taide-elämyksiä

Eilen Yle jatkoi tätä kiihkeänä käyvää homokeskustelua näyttämällä dokumentin Kyllä homotkin siivoaa, joka kertoi nuorten suomalaisten homoseksuaalien arjesta pienillä paikkakunnilla. Kovin oli vaikeaa ja ankeaa. Haastatellut patsastelivat masentavan talvisissa kuvissa yksin ja ahdistuneina dramaattisen musiikin säestäminä. Hymy karehti haastateltavien kasvoilla vain harvoin.

Dokumentti oli äärimmäisen ankea. Toki asiakin on vakava ja tottahan se on, ettei ole helppoa olla erilainen. Tällaisella kauhistelulla ja överisti dramatisoidulla pelottelulla ei tosin päästä yhtään mihinkään. Otsikon perusteella olisin odottanut tavallista arkea, suruineen ja iloineen. Nyt dokumentista sai sen kuvan että homona Suomessa eläminen on poikkeuksetta kauheaa ja että homoparan elämässä on ikuinen talvi. Hohhoijaa. Olisi väliin leikattu vaikkapa kuvia Pridesta, vähän naurua ja D-vitamiinia homonkin elämään!

En toki kiistä, etteikö meillä olisi vielä paljon tehtävää sen kanssa, että homoseksuaalit saisivat elää elämänsä avoimesti ja samanarvoisesti kuin heterot. Mutta hei, oikeesti, kuka tuollaisten dokumentissa esitettyjen yrmyjen kanssa edes haluaa hengata?

ToF-dokkarin kansikuva, täältä.

Paljon mukavampaa homokulttuurin esittelytyötä tehdään tällä hetkellä Turun Logomossa, jossa Tom of Finland retroperspektiivi -näyttely on pystyssä. Kävin siellä lauantaina ja nautin ToF:n erinomaisen piirrosjäljen ja lahjakkuuden lisäksi tunnelmasta. Kaksi keski-ikäistä naista olivat kokoontuneet yhden työn ympärille analysoimaan: "Siis onks toi kolmas niinku kateellinen noille kahdelle?" "Vai oisko se menossa mukaan?" Lähtiessään naisväki vielä pohti pitäisikö ostaa postikortteja kotiin tuliaisiksi. ToF:n töissä näkyy se todellinen gay pride: me olemme sitä mitä olemme, olemme siitä ylpeitä ja meillä on ihan helvetin hauskaa, ihan sama mitä te muut sanotte. ToF:llä onkin ollut suuri merkitys kokonaisen sukupolven homoidentiteetin luonnissa, enkä yhtään ihmettele. Tomppa tarjoilee niin meheviä ihailun ja samaistumisen kohteita. Uskon, että myös vähemmistön kuulumattomat pystyvät aistimaan töistä sen mikä niiden merkitys niin monille ihmisille on ollut ja peilaamaan sitä kautta omaa suhtautumistaan erilaisuuteen. Taiteen kautta syntyy monesti suurinta ymmärrystä.

Harmi vain että Logomossakin homot oli tungettu omaan pikku aitioonsa ja 60 työtä oli ripustettu hyvin tiiviisti. Kuin varoen, ettei vain anneta liikaa tilaa ja näkyvyyttä. Ettei vaan kukaan vahingossa eksy "väärälle osastolle". Meidän kaikkien kannattaisi aina välillä. Ties mitä uutta ja kivaa sieltä löytyykään.