12/31/2010

Absolutely Fabulous

Olen löytänyt mahdottoman virkistävän tosi-tv -ohjelman ja haluan nyt jakaa sen kanssanne. Tv-viisi torstaisin klo 20: Huippu drag queen -haussa eli Ru Paul´s Drag Race. Linkin takaa löytyy myös jaksoja kyseisestä sarjasta.

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut, saati perehtynyt dragiin, mutta tämä ohjelma on avannut silmiäni. Siitäkin huolimatta, että Ru Paul mainostaa ohjelmassa lähinnä itseään ja hokee koko ajan samoja fraaseja, dragista muodostuu kuva vaativana lajina. Vasta pari jaksoa nähtyäni kilpailijoiden on täytynyt jo laulaa, poseerata, mainostaa itseään ja olla muuten vain fabulous. Puhumattakaan kilpailijoiden taidoista valmistaa itselleen asuja, peruukkeja ja meikkejä. Käsittämätöntä. Dragissa on aivan oma mielenkiintoinen estetiikkansa, johon saa silmäyksen katsomalla tätä ohjelmaa. Suosittelen!

Bongasin IS:n sivuilta myös uutisen, jossa Natalie Portman kertoi elokuvissa olevan lesbokohtauksia vain siksi, että kaikki pitävät niistä ja ne myyvät hyvin. Samalla uutinen mainosti Portmanin uutta elokuvaa Black Swan, jossa tämän uutisen perusteella on sitten ainakin yksi lesbokohtaus.

Usko meni. Jos rakkaus on Hollywood-tuotannoissa noin laskelmoitua, niin en halua kyllä nähdä enää yhtäkään valtavirran lesboleffaa.

Paitsi että Natalie Portman suutelemassa toista naista on kyllä aivan liian herkullista missattavaksi.

12/28/2010

2011 lähestyy

Joulu tuli ja meni ja kohta on vuosi 2011. Ensi vuodelta voimme odottaa ainakin Euroviisuja, tulevathan ne joka vuosi ja Suomen edustajan valitseminen aloitetaan jo alkuvuodesta, mainoksia on jo näkynyt YLEn kanavilla. Olen itse (pienoinen) euroviisufani, joten niihin liittyviltä postauksilta voidaan tuskin välttyä. Oikeutan niistä kirjoittamisen sillä, että Euroviisut ovat tunnetusti olleet homojen suosiossa jo ennen Dana Internationalin voittakin. Euroviisuissa yhdistyy mielestäni homokulttuurille tyypilliset sävyt, hauskanpito, kauneus, viihde ja tietynlainen camp, eli kaikki vedetään överiksi, hillitysti tai räväkästi. Eli täällä ainakin yksi innokas viisujen ystävä odottaa jo Düsseldorfin kisoja!

Toinen asia, jota voi odottaa on eduskuntavaalit. Keväällä valitaan seuraava hallitus ja kansanedustajat, jotka tulevat päättämään sen, tuleeko sukupuolineutraaliavioliittolaki voimaan vai ei. Itse aion äänestää ja yhtenä kriteerinä tulee ehdottomasti olemaan suhtautuminen tähän asiaan. Uskon (ehkä naiivisti) kansan mahdollisuuksiin vaikuttaa, joten nyt jos koskaan kannattaa mennä uurnille! Kirkkollisvaalit olivat siinä mielessä menestyksekkäät, että kirkkovaltuustoihin eri puolilla Suomea nousi aiempaa enemmän nuoria, homomyönteisiä edustajia.

Hieno positiivinen uutinen ennen joulua oli ns. "Don't ask, Don't tell" -lain kumoaminenYhdysvalloissa. Erityisen hienoa asiasta tekee sen, että yksi homouden tabualueista on nyt avattu. Armeija on varmasti yksi niistä yhteisöistä, joissa viimeisenä tullaan ulos kaapista. Toivoisinkin, että tämän lain kumoaminen auttaisi muitakin kuin USA:laisia homoja olemaan avoimempia. Ystäväni kertoi taannoin nähneensä DTM:ssä kaksi inttipukuista miestä silittelemässä toistensa ajettuja päitä. Lisää sellaista!

12/22/2010

Viime hetken vinkki

Yle Teema on näyttänyt jo kaksi jaksoa mielenkiintoisia teemoja sisältävästä sarjasta Verhon takaa, Tipping the velvet. Kyseessä on historiallinen ja lesbinen draama, jossa osteriravintolassa työskentelevä Nan Astley ihastuu miehenä teatterin lavalla esiintyvään Kitty Butleriin. Sarjan toisen osan ehtii vielä katsomaan Yle Areenalta ja viimeinen osa tulee ruudusta tänään klo 19.

Ensimmäisen osan katsottuani sarja tuntui hyvin tavalliselta naisten väliseltä rakkaustarinalta, joka samalla alleviivasi tuon ajan naisten asemaa. Edes historiallinen konteksti ei erityisemmin sytyttänyt. Onneksi päädyin katsomaan vielä toisen jakson Areenalta, sillä se sisälsi jo paljon enemmän. Riistiinpukeutuminen siirrettiin pois teatterista ja sen avaulla jopa pienesti pohdittiin minuutta ja sen esittämistä. Sarjasta löytyikin mielenkiintoisia ja monipuolisia sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisun kuvauksia.

Sarja perustuu Sarah Watersin romaaniin ja kiinnostus teosta kohtaa heräsi toisen jakson aikana. Luulenpa, että sarjan teemat tulevat vielä paremmin esiin kirjoitetutssa muodossa. Nyt sarja nimittäin kärsii hieman proosasta kuvalliseen muotoon käännettyjen teosten suurimmasta ongelmasta, osittaisesta draaman kaaren heikkoudesta.

Suurta plussaa sarjalle myös alkeellisimmasta strap-onista, mitä olen koskaan nähnyt! Kannattaa siis tutustua, jos naisten väliset suhteet ja/tai sukupuolella leikittelyt kiinnostavat.

12/20/2010

Ylpeyttä netissä

Törmäsin sattumalta netissä Ylpeys.fi-sivustoon. Kyseessä on Irc-gallerian ja Facebookin kaltainen tapaamispaikka suomalaiselle hlbt-väelle. Ensin olin aivan ihmeissäni. Miksi en ollut tiennyt tällaisesta ennen? Sivustoa ei voinut selailla juurikaan kirjautumatta, joten loin itselleni tunnuksen.

Paremmin palveluun tutustuttuani olen edelleen jokseenkin positiivisesti yllättynyt. Ei ole helppoa olla avoin juuri esim. Facebookissa, koska siellä saattaa olla työkavereita ja koulukavereita, joille kaapin ovea ei halua raottaa. Ylpeys.fi:ssä saa olla vapaasti juuri sellainen kuin on ja tavata toisia ihmisiä, joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Palvelussa on kuitenkin mielestäni pieni lihatiskimäinen säväys, joka vielä selvemmin tulee silmelle samanlaisella pohjoismaisella sivustolla, Qruiserilla.

Olisi toisaalta mukavaa, jos tällaiset homojen kokoontumispaikat olisivat helpommin löydettävissä. Silloin kirjautuneita olisi enemmän ja mahdollisia kontakteja ja kavereitakin löytyisi kenties helpommin. Kuitenkin jos Ylpeys.fistä tulisi yhtä suosittu kuin Irc-galleriasta, se toimisi ehkä sivustoa vastaan. Liittyvän tulisi tarkkaan miettiä haluaako paljastaa suuntautumisensa kaikelle kansalle. Ehkäpä sivuston nimikin viittaa siihen että jäsenmäärän kasvaessa ja palvelun tullessa paremmin tietoisuuteen, hlbt-väki voisi ylpeästi ilmoittaa olevansa mitä on.

Olen pohdiskellut miten homokulttuuri ja ns. valtavirtakulttuuri ovat yhteydessä toisiinsa. Tuntuu, että homot haluavat osittain tietoisesti eristäytyä heteronormatiivisesta kulttuurista. Uskon monen toivovan, että valtavirtakulttuuri olisi normeiltaan vähän avonaisempi, mutta jos hlbt-ihmiset jatkuvasti luovat omaa kulttuuriaan erillään valtavirrasta, en usko että yhteiskunnan yleinen ilmapiiri muuttuu kovinkaan äkkiä.

Olen toisaalta myös sitä mieltä, että homokulttuurin tuleekin pysyä ainakin osittain omana saarekkeenaan. Muuten se ei pysy voimissaan. Homoja on heteroihin verrattuna loppujen lopuksi aika vähän. Olenkin ilolla seurannut, miten viime aikoina homokulttuuriin tutustuminen on tehty helpommaksi ja monelle homolle helpommin löydettäväksi. Tästä hyvänä esimerkkinä Normihomolehti, josta kirjoittelen varmaan myöhemmin. Ylpeys.fissä on mielestäni jotain samaa. Se tuo meitä homoja yhteen ja ehkäpä auttaa meitä kantamaan sateenkaarilippua ylpeästi ja korkealla.

12/17/2010

Egobuustausta nuorille homoille

Luin uusimmasta NHL-lehden numerosta It gets better -kampanjasta, jonka tarkoituksena on kertoa nuorille identiteettikriisissä painiskeleville homoille, että jonain päivänä kaikki vielä muuttuu paremmaksi. Maailmalla sellaiset julkkikset kuin Adam Lambert ja  Kesha ovat tehneet videot kyseistä kampanjaa varten. Kampanjan sivuilta löytyy kosolti myös aivan tavallisten homojen videoita ja kaikki lupaavat samaa: Se muuttuu paremmaksi.

Katsoin suomalaisten tekemän it gets better -videon, joka löytyy täältä. Videolla on ihmisiä Marco Bjuströmistä Tuija Braxiin  puhumassa siitä kuinka on okei olla gay. Aluksi mietin mihin tällaisiä videoita oikein tarvitaan. Miksi nuori seinäjokelainen lesbo tarvitsee kiiltäväotsaisen Alexander Stubbin sanomaan että homoseksuaalisuus on yhtä luonnollista kuin heteroseksuaalisuus? Eikö hän tiedä sitä jo?

Hiljalleen aloin kuitenkin liikuttua. Kaapista ulos tulo ei ole yksinkertaista, yhteiskunnan ja lähipiirin hyväksynnästä voi harvoin olla varma. Teini-iässä ihminen on kenties herkimmillään. Identiteetin muotoutuminen ja oman kelpaavuuden  jatkuva testaaminen käyvät voimille. Miten sopeutua yhteiskuntaan, joka koko ajan olettaa sinun olevan hetero, vaikka olisitkin jotain aivan muuta?

Loppujen lopuksi jokainen meistä haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään. Mikä valaisi omanarvontuntoa paremmin nuoriin kuin se, että hänelle sanotaan hänen olevan hyvä, että hän riittää?

Bussipysäkkien "Make on HOMO" -solvauskirjoitusten rinnalle tarvitaan juuri jotakin tällaista.