10/30/2011

Lempeyttä ja lämpöä

Tänään löytyi tällaista hyvän mielen journalismia:

Älä oleta! Ota selvää.

Rovaniemen Seta on tehnyt mukavan pienen lehden, josta minulle ainakin tuli varsin hyvä mieli. Ihanaa vastapainoa kaikelle viime aikaiselle ahdistukselle. Ehkä se toisenlainen maailma on sittenkin mahdollinen!

10/25/2011

Hyvä Herra Hakkarainen,

Olen seurannut jo pidemmän aikaa lausuntojasi mediassa ja viimeisin "vitsisi" Ahvenanmaalle perustettavasta malliyhteiskunnasta sai minut todella surulliseksi. Koen, että jatkuvasti hyökkäät minua ja ihmisarvoani vastaan. Ole hyvä ja lopeta se. Lausuntosi aiheuttavat kärsimystä todella monille ihmisille tässä maassa. Lisäksi tämän kaltaiset lausunnot eivät ole kansanedustajan arvolle sopivia. Vaikka ajattelisit homoseksuaaleista mitä, jätä tällaiset kärjistykset tekemättä ja yritä pysyä asialinjalla. Huumorille on oma aikansa ja paikkansa. Se ei ole Ilta-Sanomat. Minua ei naurata.

Ystävällisin terveisin
E


10/21/2011

Kuka leikkisi homon kanssa?

Tuomas Enbuske on viime aikoina ottanut tyylilleen uskollisesti kärkkäästi kantaa homojen asioihin. Enbuske kirjoittaa blogissaan Suvaitsevaisuuden olevan vastenmielistä.

Olen aina pitänyt Enbuskesta, mielestäni hän on varsin älykäs ja mukavalla tavalla provokatiivinen mediapersoona. Häneltä sopiikin odottaa kärjistyksiä ja räikeää settiä. Hämmästyttävävällä tavalla Enbuske onnistuikin osumaan juuri siihen kysymykseen, jonka kanssa itse kamppailen ja taitaa moni muukin kamppailla. Jos homot haluavat samalle hiekkalaatikolle leikkimään heteroiden kanssa, sinne pitäisi mennä nöyristellen, yrittäen näyttää mahdollisimman normaalilta. Ja silti ottaa siitä lapiosta päähän ja kokea alemmuutta, kun ei täytäkään normeja. Olen itsekin ihmetellyt miksi aina sateenkaariperheistä puhuttaessa näytetään lesboja flanuissaan lasten ja makaronilaatikon kanssa. Tässäkö on se kuvasto, josta etsitään identiteetti?

Toki kysymys on suuresta asiasta, joka koskettaa kaikkia vähemmistökulttuureja. Vähemmistöistä täytyy tehdä mahdollisimman mauttomia ja hajuttomia, mahdollisimman vähän poikkeavia, että se olisi helpompi hyväksyä, ettei se uhkaisi enemmistön kuvaa omasta paremmuudesta. Mutta kysymys kuuluu. Pitääkö siihen alistua? Haluanko minä alistua siihen? Nostanko pään pystyyn ja kieltäydyn halustani tulla hyväksytyksi ja viipotan vain omissa pienissä piireissäni? Sulautua vai eriytyä ja millä ehdoilla?

Kuva täältä.

Jani Toivola ja Siiri Nordin tanssivat nyt tähtien kanssa. He sulautuvat. Molemmat tanssivat heteronormatiivisesti suuressa viihdeohjelmassa. Haluaisin todella kysyä noilta kahdelta tanssisivatko he mieluummin samaa sukupuolta olevan parin kanssa. Haluaisiko Nordin ehkäpä pukeutua miesten pukuun?

Toivola kertoi viime sunnuntain ohjelmassa toivovansa että voisi ajaa samoja asioita Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kautta kuin työssään kansanedustajana. Minulle sunnuntai näytti siltä että tanssin kautta pyrittiin sinne hiekkalaatikolle, ottamaan siitä lapiosta päähän. Näyttää vieläpä siltä, että avioliittolain korjaus on vastatuulessa. Ei tunnu flanut ja makaronilaatikot tehoavan. Minä taidan haluta mellakan.

10/15/2011

Vinoja kuvia

Elokuvafestarit on nyt nähty ja koettu. Kävin katsomassa kaikki kolme elokuvaa, jotka Vinokino Tampereelle toi. Vaikka tarjonta olikin sangen suppea muihin kaupunkeihin nähden, olin tyytyväinen valintoihin. Leffoissa oli vähän jokaiselle jotakin. Ja jos totta puhutaan en tiedä olisinko jaksanut enää tänään raahautua katsomaan enää yhtäkään elokuvaa, sen verran kolmena peräkkäisenä päivänä teatterin pimeydessä istuminen otti voimille. Mutta itse asiaan.

Kuva täältä.
Ensimmäisenä Vinokinossa esitettiin tuore saksalainen elokuva Romeos. Elokuva kertoi todentuntuisesti ja samaistuttavasti kasvamisesta, omaksi itsekseen tulemisesta. Päähenkilö on siirtymäprosessissa naisesta mieheksi ja samalla hän käy läpi seksuaalisuuden muuttumisen teemoja. Elokuvassa oli poikkeuksellisen kiinnostavia sivuhahmoja ja kaunista symboliikkaa, joka ei turhaan alleviivannut itseään. Haluaisin suositella kyseistä teosta kaikille transsukupuolisuudesta kiinnostuneille ja jos olisin yläasteen terveystiedon opettaja, elokuva kuuluisi ehdottomasti kurssiohjelmistooni. Monesti taide selittää asioita paljon paremmin kuin oppikirjat.

Kuva täältä.
Keskimmäisenä leffana nähtiin Weekend. Brittiläinen palkintorohmu, joka kertoi kahden miehen kohtaamisesta tiivistäen suhteen yhden viikonlopun mittaiseksi. Elokuva oli hidastempoinen, maalaileva ja intiimi. Kaikkea näitä hieman liikaa minun makuuni. Kyseessä oli todellinen taidehomoelokuva. Kuvallinen ilmaisu oli toki hienoa, mutta jotenkin siihenkin kyllästyin melko nopeasti. Kaksikon keskustelut olivat suuressa osassa ja ehkä tekstien puuttumisen vuoksi, minulta meni melko paljon ohi. Mutta se mitä ymmärsin oli melko tavanomaista kaappi- ja itsetuntemuspohdintaa. Jopa keskustelu suosikkiaiheestani, parisuhteen haluamisesta ja haluamattomuudesta oli aika vaisu.

Kuva täältä.
Viimeisenä päästiin kurkistamaan tanskalaisten lesbojen elämään dokumentissa Hello, my name is lesbian. Leffa oli kuin raikas tuulahdus, hauska ja lämminhenkinen. Kaikkia lesboja ei todellakaan ole veistetty yhdestä puusta ja streotypioille sopii vähän naureskellakin. Dokumentissa kurkotettiin moneen suuntaan, oli pariskuntia lapsineen, nuoria muusikkoja, asuntovaunussa majaileva oman tien kulkija. Eniten dokumentissa minua kiinnostivat historiapalat, hippiliikkeen aikaiset meiningit ja vielä varhaisemmat, salakapakoiden ajat. Erilaiset naiset olivat dokumentissa rinta rinnan, yhtäläisellä lämmöllä esiteltyinä. Musiikki oli mukaansatempaava ja soundtrakcista saisikin oivan naistenbilelevyn.

Kaiken kaikkiaan Vinokino on hieno mahdollisuus päästä näkemään suurelta kankaalta elokuvia, joita muuten näkisi vain kotisohvalta käsin. Mediassa on taas ollut vähän ikävää settiä, verenpaineet koholla katselin A-talkin, jossa päästeltiin taas käsittämättömiä sammakoita suusta. Voin sanoa, että tunne oli upea, kun sai sen jälkeen astella melko täyteläiseen elokuvateatteriin, jossa naisia rakastavat naiset puhuivat elämästään hymy huulilla. Hei, mun nimi on lesbo ja mä en ole menossa minnekään ettekä te saa mua hiljenemään.

10/07/2011

Queer life

Netistä löytyi pitkästä aikaa jotakin todella kiinnostavaa.

http://embodimentusa.com/

Osoitteesta löytyy projekti, joka esittelee Amerikan queer-elämää videoin ja kuvin.Vaikutuksen minuun tekivät niin kuvat, tarinat kuin se että kuvatut olivat oikeita ihmisiä. Kiloineen ja karvoineen. Näistä jo esillä olevista otoksista muodostaa ihana kollaasi seksuaalisuuden ja sukupuolen väreistä ja sävyistä.

Embodiment: A Portrait of Queer Life In America from embodiment usa.com on Vimeo.