5/30/2011

Queer as Folk

Olen ollut poissa virtuaalimaalimasta. Mieletön tv-maratonini on saanut minutkin ainakin hetkellisesti luopumaan netissä roikkumisesta. Tein löydön kirpparilta ja ostin Queer as Folkin tuotantokaudet yksi ja kaksi. Turha kai sanoakaan mihin aika sen jälkeen on mennyt. Aluksi olin liian kiinni sarjan loistavassa Britti-versiossa, jota tämä amerikkalainen kevyempi ja viihteellisempi tuotos aluksi vain uskollisesti seurasi, mutta kun jenkit lähtivät jatkamaan omia tarinalinjojaan lopputulos olikin yllättävän koukuttava.

Kuva täältä.
Viihdettähän se on. Kevyttä ja hauskaa. Henkilöhahmot ovat välillä kovin yksipuolisia, mutta ehkäpä juuri sen takia niin rakastettavia. Lempparihahmo on todella helppo valita. Vertailua L-Koodiin on turha edes yrittää vältää, niin samanhenkisiä sarjat ovat. Viihde on hyväksi, kuten Nelonenkin sanoo. Pakko hankkia seuraavatkin tuotantokaudet jostain käsiini!

Silti olisin kaivannut jatkoa Brittien sarjalle. Se oli rosoisempi, elämänmakuisempi ja koskettavampi. Henkilöhahmot olivat moniuloitteisia, eivätkä vain kertoneet toisilleen kuinka heidän missäkin tilanteessa tulisi toimia "oikein", jotta saataisiin aikaan mahdollisimman sentimentaalisia käänteitä. Brittien QaF oli kuin Mullan alla täynnä homoja. (Mullan allan uusinnat alkavat muuten taas Teemalla. Sen lisäksi, että Mullis on ehkä paras tv-sarja ikinä, siinä on myös parasta seksuaalisuuden kuvausta ikinä.) Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että suuren yleisön on ollut helpompi ottaa tämä jenkkiversio omakseen.


HOMO!-oopperan ensi-ilta (21.9) lähestyy hitaasti mutta varmasti. Ajankohtainen kakkonen oli käynyt harjoituksissa ja haastatellut Pirkko Saisiota ja Jussi Tuurnaa, kaksikkoa, joka produktion takaa löytyy. Areenasta löytyy kyseinen ohjelma, noin puolen tunnin kohdalta alkaa kiinnostava osuus. Kutkuttavia sneak peakeja sanoisinko! Minulla on kutina, että show käsittelee juuri niitä teemoja, joita itsekin pohdiskelen. Miten elää homona heteronormatiivisessa yhteiskunnassa? Sopeutua ja sekoittua vai erottua ja eriytyä? Minkä pitäisi muuttua?

Näin ei ole hyvä, mutta entä tulevaisuus? Mitä siltä edes voi odottaa? Milloin havahdutaan huomaamaan ettei edes tuttu ja turvallinen heteroseksuaalisuus ole niin omien normiensa mukaista kuin oletamme? Eivät kaikki heterotkaan halua avioliittoa, kahta lasta, koiraa ja perunamaata. Tuurna sanoi haastattelussa hyvän pointin homokulttuurin moninaisuudesta. Jos yritämme soluttautua yhteiskuntaan tasavaertaisiksi jäseniksi vakuuttamalla, että jokainen homo haluaa matkia ydinperhe-heteroidylliä, teemmekö vain karhunpalveluksen siinä taistelussa, jossa yrittämämme levittää monimuotoisuuden ja erilaisuuden hyväksynnän sanomaa.

Päästään takaisin Queer as Folkiin. Siinä missä Brittien versio mukavasti esitteli erilaisia tapoja elää homona, jenkit tarjoavat normatiivista parisuhdetta kaikille. Mutta hei, Queer as Folk, Oudot Kansalaisina, vai miten se nyt sitten menikään.

5/17/2011

Hyvää homofobian vastaista päivää kaikille!

www.1705.fi

Homofobian vastainen päivä on kansainvälinen päivä, jonka tarkoituksena on herättää ihmiset huomaamaan seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuitoisuutta sekä havahduttaa ihmiset näkemään homofobian yleisyys. Tapahtumia järjestetään tänään ympäri Suomea ja maailmaa. ILGA (international lesbian and gay association) toimii joukon kärkenä ja julkaisikin eilen vertailun sateenkaarikansan oikeudellisesta asemasta Euroopan maissa. Jako on melko selkeä, idässä ollaan punaisella, lännessä vihertää. Vaikka Suomelle tulikin jääkiekon puolella voitto Ruotsista, tässä selvityksessä emme voi juhlia. Suomen luvun ollessa +6, Ruotsilla on tuplasti parempi +12. Viisuvoitti meni Azerbaijaniin, jonka saldo vertailussa on -2, sama kuin Venäjällä. Jännittävää nähdä miten ensi vuoden viisuissa käy, tuleeko samanlaista väkivaltaista homoparaatien hajoittamista kuin muutama vuosi sitten Venäjällä.

Erityisen hyvään väliin tämä päivä tulee tänä vuonna Suomessa, sillä kaiken jääkiekkohumun keskellä on hyvä pysähtyä miettimään urheilumaailman homofobisuutta. Tästähän on puhuttu jo paljon, mutta totta se kiistatta on, homofobia kernaasti viihtyy pukukopeissa. Varsinkin homososiaalisena lajina tunnettu, lähes äärimaskuliinisena pidetty jääkiekko, on tästä hyvä esimerkki. Voiton hetkellä Suomenkin raavas leijona voi kopata kaverin tiukkaan syleilyyn ja vaikkapa moiskauttaa pusun poskelle. Mutta mitä jos uusi kansallissankarimme Mikael Granlund tulisi ulos kaapista? 

NRJ kyseenalaistamatta otsikoi: Naiset huomio - kultajoukkueesta löytyy vielä sinkkuja, mutta katsokaapa vaikka tämä video, jossa Granlundilta kysytään miltä naisten huomio tuntuu. Eipä paljoa irtoa pojasta ei:  "Emmä tiiä, kai se ihan kivaa on".

5/13/2011

Vincent River

Olen sanaton. Täysin mykistynyt, liikuttunut ja tavattoman onnellinen siitä, että olin eilen teatterissa. Tuntui kuin olisi päässyt osalliseksi jostakin suuresta. Istuessani Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterin toisella rivillä näytelmän katsomisesta tuli jotain muuta kuin katsomista, siitä tuli osallistumista. Vincent River tuli iholle, välillä raa'asti repien, välillä pujotellen huokosten läpi.

Vincent River on kahden henkilön kohtaaminen, jossa puretaan menneisyyttä, sen kipeyttä ja haavoittavuutta. Järkyttävä tapahtuma suistaa kummankin elämän raiteiltaan ja tästä ihanan inhimillisestä kohtaamisesta pääsemme näytelmässä osallisiksi. Mikko Roiha on ohjannut Philip Rileyn tekstistä koskettavan ja ahdistavan näytelmän, joka on kaikkea muuta kuin yhdentekevä. Se järkyttää ja vaikuttaa. Näytelmä on kantaaottava ja keskiössä on homoihin kohdistuva väkivalta. Homouden kuvauksessaan näytelmä on omaa luokkaansa. Se näyttää kaiken, kaunistelematta ja anteeksipyytelemättä. Ihmisten ei tarvitse muuttua vaan asenteiden. 

VR matkaa myös Turkuun ja Tampereellakin on vielä muutama esitys. Kuva täältä.

Näyttelijät Tiina Weckström ja Markus Riuttu tekevät uskomattomat suoritukset. Tai ei, eivät ne ole suorituksia, he elevät toisen henkilön nahoissa kaksi tuntia. Näyttelijävalinnat ovat osuneet loistavasti kohdilleen. Weckströmin jylhä karisma vaikuttaa heti ensi minuuteilta lähtien ja Riutun upea fyysinen työskentely pääsee lavalla valloilleen ja saa katsojan haukkomaan henkeään.

Näytelmä on ollut arvostelumenestys, enkä yhtään ihmettele miksi. Se on vieläkin minussa, tunnen edelleen osan siitä tunnevyörystä, joka naulasi minut penkkiin niin että hädin tuskin uskalsin hengittää. Tätä teatteri parhaimmillaan on, intiimiä ja raadollista, suoraa kontaktia ihmisiltä ihmisille.

Kun astuin ulos Kellariteatterin hämärästä, sää oli muuttunut sateiseksi, tuuli ja oli melko kylmää, Hämeenpuiston vihreys näytti aivan uudelta. Katsoin maisemaa eri tavalla kuin ennen. Taivaalle oli piirtynyt suuri sateenkaari.

5/07/2011

Where is your pride?

Voihan persu sentään! Muuan kansanedustaja Hakkarainen ehti jo aiemmin käyttää n-sanaa ja nyt on lentänyt taas superhauskaa läppää.

Iltalehden mukaan Hakkarainen oli torstaina vastannut eduskunnassa vierailleiden Jyväskylän normaalikoulun oppilaiden kysymyksiin.
Kun nuoret olivat kysyneet Hakkaraiselta homojen adoptio-oikeudesta, Hakkarainen oli sanonut, että mikäli kaksi homoa saa lapsen, tulee jälkeläisestä tuplahomo. 
 Lainaus HS.fi.

Hei pliis, eikö näitä killerivitsejä voisi jättää sinne persujen saunailtaan? Edustuskelpoisuus ennen kaikkea, kansanedustaja hyvä. En silti tiedä onko ihan tarpeellsita jokaisesta tällaisesta möläytyksestä vetää hernettä nenään. Ihmettelen itsekin miksi tästä nyt haluan kirjoittaa. 

Syy on kai se, että niin kauan kuin tällaista tapahtuu ja niin kauan kuin siitä tulee uutinen Hesarin etusivulle asiat eivät ole niin kuin niiden pitäisi olla. Paavo Lipposta lainaten: hetero tai homo? So what!

Kuva täältä.

Huomenna sateenkaariliput liehuvat Tompan syntymäpäivän kunniaksi Logomossa. Tsekkaa lisää tästä piristävästä eleestä täältä. Itse ainakin tunnen jotain nähdessäni näitä lippuja, ne herättävät vähän samalla tavalla identiteettitunteita kuin Suomen lippu.

Tampereellakin luultavasti liput liehuvat, tai ainakin jotakin muuta 17.5, kun vietetään homofobian vastaista päivää. TreSeta järjestää keskustorilla tempauksen, johon sisältyy ilmapalloja ja tikkareita, sekä rakkausrauhan julistus. Kello 15 alkaen tapahtuu, sinne siis!

Seuraavat Leimarit lähestyvät myös, bileet ovat 21.5.

5/01/2011

NE lähestyy!

Teema helli eilen Euroviisufaneja mahtavalla viisuillalla. Ensin esitettiin dokumentti, Euroviisujen salattu historia ja heti perään kaikkia munkkejakin makeampi finaali vuodelta 2006. Turha kai edes sanoa, millainen tulos silloin viisuille saatiin.

Ensin esitetty dokumentti oli erittäin mielenkiintoinen ja se löytyy Yle areenasta. Dokumentin kaksi osaa esitettiin peräkkäin ja siinä sidottiin Euroopan historia yhteen viisuhistorian kanssa. Ohjelmaan olikin löydetty upeita yhtymäkohtia ja se jaksoi pitää otteessaan aivan loppuun asti. Vaikka dokkari oli tehty Australiassa, Suomi oli yllättävän paljon esillä. Uskoni siitä että Suomessa viisut otetaan ehkä hieman vakavammin kuin muualla Euroopassa vahvistui.

Dana International, kuva täältä
Toisesta osasta löytyi myös hieman homohistoriaa. Dokumentti pohdiskeli sitä kuinka vuonna 1998 Euroviisut tulivat ulos kaapista Dana International voiton myötä. (Dana International on transsukupuolinen ja esiintyy muuten myös tämän vuoden viisuissa!) Lisäksi paikalliset toimijat nostivat ensimmäistä kertaa homoyleisön eturiviin hurraamaan. Tästä lähtien viisut onkin usein näkyvästi yhdistetty gaykansaan. Esiin nostettiin myös Moskovan viisujen aiheuttamat hämmingit, kun viisujen aikaan järjestetty homoparaati hajotettiin ja poliisi vaani homoja kaduilla, vaikka samaan aikaan arviolta 3000 homoa hurrasi viisujen katsomossa. Vaikka muuten eivät viisut kiinnostaisikaan, kannattaa tsekata ainakin tuo dokkarin toinen osa juuri noiden homoteemojen vuoksi. Myös kirjassa Sateenkaari-Suomi on mielenkiintoisesti avattu homojen ja euroviisujen suhdetta.

Viisulauantai oli oiva keino nostattaa viisuhuumaa, itsellä ainakin kuume kohisee jo korvissa, vaikka viisuihin on vielä yli viikko. Ihanuutta riittää tänäkin vuonna kolmelle päivälle ja Suomen edustaja, Paradise Oscar, aloittaa urakkansa jo tiistain semifinaalissa. Toivon kovasti jatkoon pääsyä, että olisi jännittävämpää tapittaa finaalia. Olen rakastanut viisuja jo vuosia, ne ovat minun jääkiekon MM-kisat.

Kriittisyyttä on turhaa hakea näistä viisupostauksista, Euroviisut ovat minulle kritiikkivapaa alue. Sen ihanuus on juuri siinä, että mitä kamalampaa se on, mitä enemmän se noudattaa omia kaavojaan ja mitä överimpää se on, sitä enemmän sitä rakastan. Joten aivot narikkaan ja silmät ja korvat vaikka tätä kohti:



EDIT: kieltä muutettu korrektimmaksi 25.12.2011.