9/29/2011

Rage!

Raivoa taas ilmassa. En voi käsittää miten tästä avioliittoasiasta joudutaan vielä tällä volyymilla jauhamaan, ollaan sentään 2000-luvulla. Olen aina yrittänyt katsoa asioita monesta suunnasta ja koettanut ymmärtää kaikkien kantoja. Mutta jossain menee raja minullakin. Tämä käsittämätön haloo, joka tästä eduskunnan lakialoitteesta on tullut, ylittää sietokykyni. Eihän kukaan tietenkään voi vastoin näkemyksiään puhua, mutta hei haloo! Kenelle tuo aloite tuli yllätyksenä? Olisivat edes tässä odotellessa vaivautuneet kehittelmään parempia vasta-argumentteja. Kaikki on jo niin kuultu. Ei paljoakaan jaksa enää hetkauttaa perustelut lasten kiusaamisesta ynnä muusta shitistä.

Lakialoitteen nimeäminen tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi on muuten mainio temppu. Harva uskaltaa sanoa vastustavansa tasa-arvoa. Tosin esim. Päivi Räsäselle ainoa tasa-arvo näyttää edelleen olevan naisen ja miehen välinen tasa-arvo. Saanen esittää epäilyni siitä kannattaako hän sitäkään.

Iltalehdessä joku Perussuomalaisten neverheard kansanedustaja pääsi myös väläyttelemään:

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko puolestaan sanoo, että hän haluaisi työnantajana tietää työntekijän seksuaalisen suuntautumisen.
- Totta kai. Jos tuo niitä omia arvoja työssään esiin, tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että ne (työpaikan) arvot tulevat toteutumaan, Niikko toteaa.
- Työnantajalla on oikeus valita paras mahdollinen henkilö tehtävään, Niikko lisää.

Olisihan se hupaisaa, jos työhakemuksessa olisi raksi ruutuun, homoheterobi. Saattaisi tämäkin tyyppi yllättyä siitä miten monta ruksia menisi epäheterolaatikkoon. Mutta niin. Jos tällä tavalla lähdetään ajattelemaan, yhtä hyvin seksuaalisen halunsa robotteihin kohdistavan henkilön (katsoin aiheesta dokumentin!) tulisi ilmoittaa suuntautumisensa työnantajalle. Yhtä hyvin hän voisi tuoda näitä arvoja esiiin työssään. Samoin nelikymppinen pukuheteroisä saattaa kovastikin nauttia nahka-asusteista tai vaikka naisten alusvaatteista. Pitäisi tämäkin sitten kertoa työnantajalle. Että hei JOKU RAJA.

Turhauttaa nämä ainaiset yritykset hallita seksuaalisuuden monimuotoisuutta.

P.s Maajusille morsiammen Janne Pietikäisellä menee hyvin. Ilta-sanomien äänestyksessä herra on ainakin tällä hetkellä äänestetty katsojien suosikiksi. Olenko ainoa, joka huomaa tässä ristiriitaa?

9/27/2011

Pinkki hedelmäsalaatti

Kuuma syy, miksi lesbotähti heitettiin ulos lennolta

Aijai, nyt lesbopusuista lentää jo ulos lentokoneesta. Toisaalta mistä sitä tietää vaikka neitoset olisivat yrittäneet päästä kymppikerhoon. No kuumaa joka tapauksessa.

Mallillaan ovat näiden uutisten kirjoitusasut. Mitä tälläkin lauseella oikein on mahdettu tarkoittaa:
Yhtiö sanoo keskustelleensa Haileyn ja hänen tyttöystävänsä nimenomaan heidän käytöksestään eikä siitä, mitä sosiaalista sukupuolta he edustavat.
Siis mitä?

Ja hei! Vinokinosta päästään sittenkin nauttimaan Tampereella kolmen leffan verran, liput ovat jo ennakkomyynnissä Niagarassa. Ajattelin mennä katsastamaan leffan/leffoja, kirjoittelen niistä sitten. Erityisesti kiinnostaa keskiviikon Romeos ja perjantain lesbodokkari. Tampereen Queer-kerho järjestää myös vinon leffavisan torstain leffan jälkeen. Mukavaa! www.vinokino.fi

Mitäs vielä?

Uusi NHL on telineissä, käykää hakemassa, juttua mm. avioliitoista ja parisuhdeväkivallasta. Täytyypä tähän vielä kehaista NHL:n ulkoasua. Silmä lepäsi jälleen kerran lehden kuvissa ja värimaailmassa.


Kuva täältä.
Adam ja Sauli valittiin Flecking records -verkkolehden äänestyksessä ihkuimmaksi julkkispariksi ja niinhän sen pitää ollakin. On ne vaan niin söpöjä yhdessä ja ihan erikseenkin. Ja parasta kaikessa, ne taitaa ihan oikeesti olla rakastuneita. Siis IHANAA.



 Otsikkohan sitten viittasi tämän merkinnän hajanaisuuteen. Terveisin flunssainen ja höperöitynyt bloggaaja.

9/15/2011

Lesboviihdettä


Olen näiden sateisten syyspäivien takia jäänyt kiinni mahtipontisesti nimettyyn tositv-sarjaan: The Real L Word. Sarjassa seurataan Los Angelesissa asuvien lesbojen elämää. Sitä on tehty kaksi kautta ja itse olen nyt menossa jossakin kakkosen puolivälissä. Ensimmäinen kausi oli melko femmepitoinen ja enimmäkseen siinä käsiteltiin yllätysyllätys parisuhdekiemuroita. Sarjan tähdet eivät vain olleet kovin kiinnostavia eivätkä samaistuttavia. Jos ei kiinnosta tirkistellä kahden tylsän lesbon häävalmisteluja, niin sitten ei se sitten todellakaan kiinnosta. Valopilkkuna sarjassa oli onneksi Whitney Mixter, ihana rastapäinen sydämensärkijä. Real L Wordin käsikirjoitusaste tuntuu kovin korkealta, sillä jakso alkaa aina pätkällä, jossa sarjan naiset puhuvat jostakin lesboelämää koskevasta aiheesta ja sitten kas kummaa, heidän kaikkien elämissä jollain tavalla on tämä kyseinen asia esillä. Toki ainahan tositvkin täytyy jollain tavalla draamallistaa, mutta tässä se menee jo hieman liian pitkälle.



Toisella kaudella meininki on astetta ronskimpi. Whitney on saanut joukon uusia kavereita. Sellaisia, jotka ovat vielä tyrkympiä kuin ensimmäisen kauden tähdet. Varsinkaan Romi Klinger ei epäile väläytellä paljasta pintaa. Muutenkin kamera menee makuuhuoneeseen, kiusallisen paljon ja kiusallisen lähelle. Välillä tuntuu siltä että katselisi amatööripornoa. Mutta no, ehkä juuri siksi toinen kausi on tuntunut huomattavasti kiinnostavammalta. Tai kenties siksi että sen hahmoissa on enemmän tarttumapintaa. Käsittömättömän koukuttavaa kuitenkin ja perinjuurin viihdyttävää.

Sarja toimii samalla jännittävästi kulttuurierojen vertailukohteena. Ihmettelin ensimmäistä kautta katsoessani femmejen suurtaa määrää, joka tuntui hieman epärealistiselta. Päätähtien ystävät kun melkein poikkeuksetta olivat astetta maskuliinisempia. Ehkä ensimmäistä kautta tehdessä mielessä on ollut enemmän vanha kunnon L-koodi. Toiseen kauteen mennessä on kenties tajuttu, että hyvin moni nuorista lesboista samaistuu butch-identiteettiin tai -tyyliin ja butchien osuutta on sitten osattu lisätä. Ainakin yksi seikka tuntuu varmalta. Amerikassa halutaan selkeämmin lokeroida ihmiset bucth/femme-rooleihin. Monet ovat korostetun femmejä tai butcheja ja ihmiset tuntuvat myös selkeästi tietävän millaista naista etsivät. Suomessa näkee paljon lesboja, jotka voisivat periaatteessa olla kummassa laatikossa vain tai ovatkin, vähän kuten sarjan Whitney määrittelee itseään "hard femme/soft butch". Toki butch/femme jakoa harrastetaan Suomessakin, mutta tuntuu että täällä lesbokulttuuri on yhtenäisempää, kenties maan pienuudesta johtuen.

9/12/2011

Kaapin ovi avoinna

Nyt se sen tunnusti. Markku Koivisto, suuri hengellinen johtaja ja perheellinen mies, on ollut miehen kanssa sillai.

Hän itse puhui aviorikoksesta miehen kanssa, muut paljon vakavammasta: seksuaalisesta lähentelystä ja valta-aseman väärinkäytöstä. Vaimon kanssa on eroprosessi vireillä. Kannattajat seisovat kahtaalla, toiset antavat anteeksi, toiset vain yrittävät, koska heitä kuvottaa liikaa. Homoseksuaalisuus vaikuttaa synneistä pahimmalta. Aviorikos ja puolison pettäminen tuntuu jäävän toiseksi.

Mitä tunnustuksesta seuraa? Vaihtoehtoja:
a) Koivisto eheytyy ja vapautuu homoseksuaalisista teoista ja ajatuksista. Hänestä tulee jälleen hetero ja oiva esimerkki Jumalan voimasta.
b) Koivisto vetäytyy julkisuudesta ja hengellisestä toiminnasta katumaan jonnekin yksinäisyyteen.
c) Koivisto löytää elämänsä rakkauden ja alkaa elää avoimesti homoseksuaalina ja lievittää kantaansa Jumalan suhtautumisesta homouteen.

Ikävä kyllä, taitavat nämä tulevaisuusvisiot olla ihan todennäköisyysjärjestyksessä.

En tiedä mitä tuntisin tätä Nokia Mission ex-johtajaa kohtaan. Toisaalta säälin häntä. Aivan vietävästi. Kukapa meistä ei olisi nähnyt maailman punaisinta ja kiiltäväpintaisinta omenaa ja sitten, ihan vaan vahingossa, haukannut siitä palaa. Toinen osapuoli on voinut jopa yllyttää. Halujen ja arvojen ristiriidassa ei ole helppoa. Mutta sitten taas, jos on käynyt niin kuin uskonnollisessa piireissä usein tuntuu käyvän, eli ylemmässä asemassa oleva käyttää hyväkseen tätä asemaansa ja ylittää rajoja, niin säälin sekaan tulee inhoa. Joka tapauksessa on inhottavaa, että tällaisia perhetragedioita joudutaan ruotimaan julkisuudessa.

Uskonnon ja homouden jännitteet tuntuvat olevan tämän päivän juttu.  Koiviston kaltaisen suuren johtajan paljastuminen tämän synnin harjoittajaksi vaikuttaa pisteeltä i:n päälle. Että niinkin ylhäällä, että niinkin kielteisessä ilmapiirissä. Kyllä vain.



9/10/2011

Homoja parrasvaloissa

Aamulehdessä oli tänään arvostelu Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistoon tulleessta hlbt-näytelmästä, Neil Hardwickin ohjaamasta Lainahöyhenistä. Teatteri on aina ollut taidemuoto, joka reagoi nopeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tänä syksynä se tuntuu erityisesti kommentoivan sateenkaariaiheita. Kansallisteatterin HOMO!-oopperan ensi-ilta lähestyy ja myös teatteri Jurkka tuo näyttämölle kiinnostavan oloisen näytelmän: Soita minulle, Billy. Näytelmä perustuu amerikkalaisen jazzmuusikon Billy Tiptonin (1914 - 1989) elämään. Billy kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa Dorothyna, mutta 19-vuotiaana hän puki päälleen miesten puvun ja eli siitä asti miehenä. Hänestä tuli pidetty jazzmuusikko, jolla oli useita kauniita naisystäviä. Billy Tiptonin kuolema oli amerikkalaisille suuri järkytys. Lainaus ja lisää näytelmästä täältä.

Lainahöyhenissä, kuva täältä.
Haluaisin toki mielenkiinnosta nähdä nämä kaikki esitykset, mutta luulen että Helsinkiin asti tulee lähdettyä vain HOMO!-opperan ja Pirkko Saision vuoksi. Lainahöyhenissä vaikuttaa minun makuuni vähän liian suurta yleisöä kosiskelevalta ja homostereotypioilla iloittelvalta. Joskin toisaalta taas sellainen saattaa olla hyvin camp ja hyvin hauskaa, kunhan sillä taajuudelle asettuu. Mietin myös, että tämä epämääräisen negatiivinen kuva näytelmästä saattoi välittyä ihan vain arvostelusta. Siinä nimittäin kirjoitetaan näin: "--mitä tehdä, kun vakiintuneen homo-transu-parin poika on löytänyt rakkauden ankarana konservatiivina tunnetun senaattorin tyttärestä? -- mitä sanoo transu tähän?" Kyllä Aamulehti taas väläyttelee, homo-transu-parin, hohhoijaa, transu sanaa käyttämällä koko musikaali alkaa tuntua jotenkin keskiaikaiselta.

Loppuun vielä sananen Saisiosta. Imagessa 8/2011 oli kiinnostava ja hyvin kirjoitettu juttu Pirkko Saisiosta. Turha sitä on salailla, Saisio on yksi suurimpia idoleitani ja rakastan niin hänen kirjojaan kuin tapaansa olla mediassa. Minulle hän on todellinen lesboikoni, kuten Pekka Hiltunen artikkelissaan kirjoittaa. Artikkelin innoittama lainasin ensimmäistä kertaa (häpeäkseni nyt vasta!) Saision esikoisen Elämänmeno. Romaanista oli kuulemma poistettu kustantajan pyynnöstä päähenkilön homous. Mutta kappas. Kyllä minä sieltä sen homouden löysin. Vähän typistettynä tosin, mutta siellä se oli. Ehkä enemmän niin, että ne, jotka osaavat ajatella tai epäillä, kyllä löytävät, mutta muut eivät. Tuli tunne, että paljastavimmissa kohdissa ovat sakset käyneet ja muunlaisten tarinalinjojen rakentaminen on sitten jätetty sikseen.

Tai sitten minusta on vain tullut automaattisesti vastakarvaan lukija.

P.s. Mitä v****a? Vinokinoa ei ole tänä vuonna Tampereella lainkaan! http://vinokino.fi/

9/05/2011

BB = seksiä Subilla klo 22


Big Brother on viime kausilla suorastaan mässäillyt homoilla, lesboilla ja bisseillä. Tuntuu, että ohjelmassa on yritetty asukkaat laskeimoida niin, että saataisiin kaksi miestä tai naista heiluttamaan peittoa. Tänä vuonna talossa on (ainakin toistaiseksi) vain yksi biseksuaali, joten ehkä tämän tavoitteen kanssa on vihdoin luovutettu. (Yksinhuoltaäitejä tosin löytyy senkin edestä. Herää kysymys siitä missä ne lapset oikein ovat tämän ajan häpeämässä äitejään...) No, kuitenkin. Tänä vuonna hlbt-väkeä talossa edustaa Sebastian, uskovainen muotibloggaajan näköinen konservatiivi, jonka bisseydestä ei ennen taloon menoa kuulemma tiennyt hänen seurakunnassaan kukaan.

BB-väki on todellakin on haistanut Sebastianissa piilevän mediapotentiaalin. Onhan mies kiinnostava pakkaus ja hänen talossa olonsa ajoittuu todella sopivaan hetkeen, koko talvi ja kevät on kohistu homoista ja kirkosta. Sebastian onkin jo käsikirjoitetun oloisesti ehtinyt nyrpistellä talon yliseksuaaliselle meiningille ja rukoillut yksin makuuhuoneessa muiden bailatessa. Isoja otsikoita miehestä on silti vaikea saada. Sebastian on mukavan oloinen ja vaikuttaa ihan fiksulta. Hän on näistä näennäisesti ristiriitaisista ominaisuuksistaan, uskosta ja bisseydestä, huolimatta kovin tavallinen.

Aika on auttamatta ajanut hassunhauskojen, Sillä silmällä -tyylisten homohahmojen ohitse ja Sebastianissakin enemmän kiinnostaa se miten hän tulee toimeen Tamerin kanssa, joka on muslimi, kuin se miten hänen seksuaalisuutensa ja uskonnon välinen jännite talossa näkyy. Muutenkin BB voisi hillitä seksillä myymistä, asukkaissa on pornotähteä ja stripparia vähän liikaakin. Joka vuotiset pornobileetkin olivat ja menivät - huomaamatta. Seksi on kivaa joo, mutta hei, keksikää jotain uutta, pliis!



9/03/2011

Pilkka osuu omaan nilkkaan

Johan taas oli.

Uutisvuoto aloitti syyskautensa tänään, vieraina olivat tuoreet kansanedustajat Jani Toivola ja Silvia Modig. En ole koskaan koko ohjelmasta erityisemmin perustanut, lähinnä se toimii areenana ylipainoisille miehille väläytellä älyään  ja ylimielisyyttään. Tänään kuitenkin ajattelin ohjelman katsastaa, mielenkiintoisten vieraiden takia tietenkin.

Aina Uutisvuodossa on ilkeilty, aina vieraita on piikitelty. Mutta hei joku raja! Silviaa kutsuttiin heti kättelyssä pojaksi ja Toivolalle heitettiin vitsi miesten vessoista. Ei ole kovin vaikeaa päätellä mihin näillä kommenteilla tähdättiin. Kun ei muutakaan keksitä, niin tuodaan nyt sitten jotenkin nerokkaasti tämä seksuaalinen suuntautuminen esiin. Myöhemmin Toivolaa verrattiin myös poron alkioon. Ehkä olen taas rasittava pikkuasioihin puuttuja, mutta hei, en halua elää maailmassa, jossa kelle tahansa voi sanoa ihan mitä tahansa verhoamalla sen vitsiksi.

Onneksi idolini hoitivat molemmat ihailtavan tyylikkäästi nämä itseensä kohdistuneet pilkat. Jani Toivola kertoi tarinan siitä kuinka hänen isoäitinsä laittaa vieläkin pyhävaatteet päälle, kun katsoo lastenlastaan tv:stä. Ja päivittelee sitä miten ne aina siellä on niin ilkeitä meidän Janille. Upea näpäytys! Silvia taasen laukoi itse itsestään lesbovitsin - ja pyysi anteeksi äidiltä, aidon hersyvän naurun kera. Naurakaa meidän kanssamme, älkää meille!