Joulua!

Olen nyt jo uupunut. Maaseudulla on omat hyvät puolensa, mutta avarakatseisuus ei kuulu niihin. Olen ollut nyt muutaman päivän täällä tuppukylässä ja koetan jotenkin pitää itseni järjissäni kuluttamalla massoittain homokulttuuria.

Kuva täältä.

Aloitin joulun lukemalla Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior -voittajan, Valoa valoa valoa. (Se hyvä puoli pikkukylissä on, että niiden kirjastoista löytyy usein uutuudet helpommin kuin isoista cityistä!) Romaani oli lyyrinen, kuten Huotariselta sopii odottaakin ja myös hänen taustansa kirjoittamisenopettajana näkyi romaanissa voimakkaasti. Valoa valoa valoa on hieno teos, joka uppoaa varmaasti niin nuoreen kuin vähän vanhempaankin lukijaan. Nuortenkirjastatusta ei siis kannata lainkaan pelästyä!

Teos on kaunis ja riipaiseva kertomus ensirakkaudesta, tyttöyttä turhaan korostamatta. Sukupuoli on tarinan synkkääkin synkempien kuolemasävyjen rinnalla vain kuriositeetti. Koko paketti pysyi todella hyvin kasassa, vaikka mukaan oli heitetty jos jonkinlaista modernista runoudesta tuttua kokeilevuutta. Rakenne on lukijaa puhuttelevan metafiktiivinen ja sekin toimii, alun hapuiluista huolimatta. Kieli helisee ja välkehtii, mutta välttää helmasynnin: se ei tee tyttöjen välisestä rakkaudesta särkyvää ja herkkää vain sen takia että he ovat molemmat tyttöjä. Pikemminkin se tulee siitä että he ovat molemmat nuoria. Todellisuuden tasoja rikotaan ihanasti, niin että tärkeimmäksi jää tunne, ydinräjähdys ja valo.

Kuva täältä.

Tänään jatkoin katsomalla elokuvan Priscilla - aavikon kuningatar. Suositeltava ja piristävä Hollywood-raina lähinnä aihepiirinsä puolesta. Leffa kertoo kolmesta drag queenista matkalla aavikon halki. Perinteinen roadmovie, jossa on kuitenkin kaikki sateenkaaren värit mukana. Kauniita pukuja, upeita maskeerauksia ja loistavaa näyttelijäntyötä. Veikeää viihdettä siis. Todellisuuspakoa tämän lumettoman talvimaiseman keskelle.

Kirjastosta löytyi myös Teemu Keskisarjan Kyynelten kallio - kertomuksia seksistä ja väkivallasta, joka antaa osansa suomalaiseen hlbt-historiankirjoitukseen. Keksisarja kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti keskiajasta, lähinnä oikeudenkäyntipöytäkirjoihin perustuen ja yksittäisten ihmisten kohtaloista puhuen. Luin kirjasta vain luvun, joka käsitteli sateenkaarikansaa. Sinänsä mielenkiintoiset löydökset jäivät oikeastaan vain löydöksiksi, sillä aineiston tulkinnassa olisi mielestäni voinut olla queer-sensitiivisempi. Vaikka Keskisarja toteaakin ettei meidän aikamme käsitteitä voi suoraan siirtää historiaan, hän ikään kuin jättää pohdinnan siihen eikä innostu sen enempää problematisoimaan käsitteiden valtaa muokata maailmaa ja kulttuuria. Hänellä tuntuu myös olevan ongelma sukupuolen ja seksuaalisuuden sekoittamisessa toisiinsa.

Soundtrackina tämän pitkän joulupostauksen kirjoittamisessa toimi tämä biisi:

Näiden ihanien queer-kaksosten siivittämä toivotan hyvää joulua teille kaikille! Katsotaan ehdinkö bloggailemaan vielä ennen vuoden vaihdetta. Jos en, seuraava postaus koskeekin sitten varmaan Berliiniä! Ah, maailman homopääkaupunki, täältä tullaan!